GUBETTA. He luulevat minua espanjalaiseksi kiireestä kantapäähän. Olen heidän paras ystävänsä. Lainaan heille rahaa.
DONA LUCREZIA. Rahaa! ja mitä varten?
GUBETTA. Sitä varten tietysti, että heillä sitä olisi. Muuten, ei mikään ole niin espanjalaista kuin näyttää hyvin pyrstökkäältä ja vetää pirua pyrstöstä.
DONA LUCREZIA syrjään. Oi, jumalani, ett'ei minun Gennarolleni tapahtuisi mitään onnettomuutta!
GUBETTA. Tuosta johtuu mieleeni jotakin.
DONA LUCREZIA. Mitä?
GUBETTA. Johtuu mieleeni, että pirun pyrstön pitää olla paikkaansa hyvin istutettu ja väännetty ja kiinni juotettu, että se pysyisi juhlallisesti pystyssä eikä jäisi niiden lukemattomien ihmisten käsiin, jotka tahtovat sitä yhtämittaa irti kiskoa.
DONA LUCREZIA. Sinä naurat kaikelle, Gubetta.
GUBETTA. Se tapa voi olla yhtä hyvä kuin toinenkin.
DONA LUCREZIA. Minä luulen, että he tulevat. — Pidä huoli kaikesta.