Hän menee palatsiin parvekkeen alla olevasta pienestä ovesta.
2:NEN KOHTAUS.
Gubetta.
GUBETTA yksin. Kuka on tuo Gennaro? ja mitä hittoa tahtoo herttuatar hänestä? En tiedä kaikkia hänen salaisuuksiaan, eikä ole tarviskaan, mutta tämä kiihoittaa uteliaisuuttani. Tällä kertaa ei hänellä ole ollut luottamusta minuun elköönkä hän luulko, että minä aion palvella häntä tässä asiassa; selvitköön hän seikkailustaan Gennaron kanssa niin hyvin kuin taitaa. Mutta mikä omituinen tapa rakastaa nuorta miestä, kun on Roderigo Borgian ja Vanozzan tytär, kun on nainen, jonka suonissa virtaa ilotytön ja paavin veri. Signora Lucrezia käy platoniseksi. En ihmettelisi enää mitään, en sitäkään, vaikka minulle tultaisiin sanomaan, että paavi Aleksanteri kuudes uskoo Jumalaan.
Katselee lähimmälle kadulle päin.
Kas niin, siellä tulevat nuoret hurjapäät tuttavani Venetsian karnevaalista. Jättää puolueeton ja vapaa maa ja tulla Ferraraan, kun on ensin sillä tavoin loukannut Ferraran herttuatarta! Heidän sijassaan minä olisin ollut ottamatta osaa Venetsian lähetystöön. Mutta nuoret ovat aina semmoisia. Suden kita on kaikista paikoista tässä maailmassa se, johon he mieluimmin syöksyvät.
Nuoret herrat tulevat sisään, huomaamatta Gubettaa, joka asettuu heitä tarkastelemaan parveketta kannattavan pilarin suojaan. He puhelevat matalalla äänellä ja ovat levottoman näköisiä.
3:S KOHTAUS.
Gubetta, Gennaro, Maffio, Jeppo, Ascanio, Don Apostolo, Oloferno.
MAFFIO hiljaa. Sanokaa mitä tahdotte, hyvät herrat, mutta minun mielestäni olisi voinut olla tulematta Ferraraan, kun on kuolettavasti loukannut Lucrezia Borgiaa.