DON ALPHONSO. Vaijetkaa! — Vartioikaa vast'edes paremmin rakastajianne, Lucrezia. Pankaa mikä vartija tahansa ovelle, josta mennään makuuhuoneeseenne; ovelle, jonka kautta sieltä tullaan, panen minä oman vartijani — pyövelin.
DONA LUCREZIA. Minä vannon…
DON ALPHONSO. Elkää vannoko. Valat ovat hyvät kaikki vain kansaa varten. Elkää syöttäkö minulle semmoisia syitä.
DONA LUCREZIA. Jos tietäisitte…
DON ALPHONSO. Kuulkaa, signora, minä vihaan teidän inhoittavaa perhettänne, minä vihaan kaikkia Borgioita, ja ennen muita vihaan minä teitä, jota olen niin hullusti rakastanut. Minun täytyy se teille vihdoinkin sanoa, on häpeällinen, kuulumaton asia, että meissä kahdessa yhtyy Esten perhe, joka on arvokkaampi ja kunniakkaampi kuin sekä Valois'n että Tudorin perhe, Esten perhe, sanon minä, ja Borgian perhe, joka ei edes ole Borgia, vaan mikä lienee Lenzuoli tai Lenzolio. Minä inhoan veljeänne Cesaria, jolla on kasvoissaan verisiä syntymämerkkejä! tuota veljeänne Cesaria, joka on murhannut veljenne Giovannin! Minä inhoan äitiänne Rosa Vanozzaa, tuota entistä espanjalaista ilotyttöä, joka herättää häpeän hälinää Roomassa nyt niinkuin ennen Valenziassa. Ja mitä tulee niin kutsuttuihin veljenpoikiinne Sermoneton ja Nepin herttuoihin, niin ovat ne koko kauniita herttuoita, eilisen päivän herttuoita! herttuoita, jotka ovat varastaneet herttuakuntansa. Antakaa minun lopettaa. Minä inhoan isäänne, joka on paavi ja jolla on naisela niinkuin turkkilaisten sulttanilla Bajazetilla, tuota isäänne, joka on antikristus, joka täyttää vankilat mainioilla miehillä ja pyhän kollegion pahantekijöillä, niin että nähdessään heidät kaikki punaiseen puettuina, sekä kaleeriorjat että kardinaalit, ei enää tiedä, ovatko kaleeriorjat kardinaaleja vaiko kardinaalit kaleeriorjia. — Saatte mennä!
DONA LUCREZIA. Herrani, herrani, minä rukoilen teitä polvillani ja puristetuin käsin, nimessä Jeesuksen ja Marian, isänne nimessä, ja äitinne nimessä, minä rukoilen teitä säästämään tuon kapteenin hengen.
DON ALPHONSO. Onpa siinä rakkautta. — Te voitte tehdä hänen ruumiillansa mitä haluatte, ja minä vakuutan, ett'ei teidän tarvitse odottaa tuntia kauvempaa.
DONA LUCREZIA. Armoa Gennarolle!
DON ALPHONSO. Jos voisitte lukea sielustani sen varman peruuttamattoman päätöksen, jonka olen tehnyt, ette puhuisi hänestä enää niinkuin elävästä.
DONA LUCREZIA nousten. Ah, varokaa itseänne, Ferraran don Alphonso, neljäs mieheni!