RUSTIGHELLO. Se oli sentään kovin vaikeata. Tappaa pyhän isän tytär.
DON ALPHONSO. Vaan vaikka nyt et olisi tappanutkaan häntä, olisit voinut huutaa, kutsua, ilmoittaa minulle, estää rakastaja pääsemästä pakoon.
RUSTIGHELLO. Niin, ja seuraavana päivänä olisi teidän ylhäisyytenne sopinut herttuattaren kanssa ja ylihuomenna olisi herttuatar hirtättänyt minut.
DON ALPHONSO. Riittää. Sanoit, ett'ei kaikki vielä ole hukassa.
RUSTIGHELLO. Ei. Näette valoa tuossa ikkunassa. Gennaro ei ole vielä lähtenyt. Hänen palvelijansa, jonka herttuatar oli lahjonut, olen nyt minä lahjonut, ja hän on sanonut minulle kaikki. Juuri nyt odottaa hän herraansa linnan takana kahden satuloidun hevosen kanssa. Gennaro lähtee kohta ulos yhtyäkseen häneen.
DON ALPHONSO. Siinä tapauksessa piilottautukaamme hänen huoneensa kulman taa. Yö on pimeä. Me surmaamme hänet, kun hän menee ohi.
RUSTIGHELLO. Niinkuin suvaitsette.
DON ALPHONSO. Miekkasi on hyvä?
RUSTIGHELLO. On.
DON ALPHONSO. Onko sinulla tikari?