RUSTIGHELLO. On kaksi asiaa, jota ei ole helppo tässä maailmassa tavata, italialaista miestä ilman tikaria ja italialaista naista ilman rakastajaa.
DON ALPHONSO. Hyvä. — Sinä isket molemmin käsin.
RUSTIGHELLO. Herttua, miks'ette muitta mutkitta anna vangita ja hirtättää häntä?
DON ALPHONSO. Hän on Venetsian alamainen ja se olisi sama kuin sodanjulistus tasavallalle. Ei. Tikarin pisto voi tulla mistä päin tahansa eikä ilmaise ketään. Myrkyttäminen olisi ollut vielä parempi, mutta kun se nyt ei onnistunut.
RUSTIGHELLO. Tahdotteko siis, että menen hakemaan neljä salamurhaajaa jouduttaakseni asiaa ilman teidän siihen sekaantumatta?
DON ALPHONSO. Ystäväni Machiavelli on minulle usein sanonut, että tällaisissa tapauksissa on parasta että ruhtinaat ajavat itse asiansa.
RUSTIGHELLO. Kuulen jonkun tulevan.
DON ALPHONSO. Painukaamme tähän muurin suojaan.
He piilottautuvat varjoon, parvekkeen alle. — Maffio ilmaantuu juhlapuvussa, kulkee haparoiden ja kolkuttaa Gennaron ovelle.