ASCANIO. Kyllä he palaavat takaisin.
OLOFERNO uhaten Gubettaa. Kyllä minä sinut huomenna tavotan, pikku
Belverana perkele!
GUBETTA. Huomenna saat tavottaa kuinka paljon tahansa.
Oloferno istuutuu, heilutellen ylenkatseellisesti ruumistaan. Gubetta purskahtaa nauramaan.
Tuo pöllö! Pelotappas pois Ferraran kauneimmat naiset sonettiin pistetyllä tikarilla. Suutuppas runon tähden! Minä luulen todellakin, että sillä on siivet. Ei hän ole mikään mies, hän on hanhen poika. Hän nukkuu yöpuulla, toisella jalallaan, tuo Oloferno.
JEPPO. Kas niin, tehkää sovinto, hyvät herrat. Huomenna voitte katkaista toisiltanne kaulan kaikella kohteliaisuudella. Kautta Jupiterin, te tappelette niinkuin aatelismiehet, mittelette miekkojanne ettekä tikareja.
ASCANIO. Mutta todellakin, mihinkä ovatkaan miekkamme joutuneet?
DON APOSTOLO. Te unohdatte, että meidät saatiin jättämään ne etehiseen.
GUBETTA. Se varovaisuus oli hyvin paikallaan, sillä muuten olisimme me tapelleet naisten läsnä ollessa; seikka, josta yksin Flanderin piippuhampaat flaamilaisetkin olisivat punastuneet.
GENNARO. Se varovaisuus oli todella hyvin paikallaan.