Mestari Andry nosti päätään, näytti hetkisen mittaavan pylvään korkeutta ja tuon riiviön painoa, kertovan painon nopeuden neliöllä ja oli vaiti.

Jehan, joka nyt oli valtiaana taistelutantereella, jatkoi riemuiten:

— Olisin sen tehnyt, vaikka olenkin arkkidiakonin veli!

— Kylläpä ovat kehnoja meidän akateemiset isämme, kun eivät tällaisena päivänä kunnioita meidän oikeuksiamme! Kukkassalko ja ilotulitus Kaupungissa, mysteeri, narripaavi ja flaamilaiset lähettiläät Citéssä; mutta Yliopistossa ei kerrassaan mitään!

— Ja kuitenkin on Place Maubert kyllin suuri, jatkoi eräs ylioppilaista ikkunalaudalla.

— Alas rehtori, elektorit ja prokuraattorit! Joannes huusi.

— Täytyy tehdä tänä iltana ilotulitus Champ-Gaillard'ille mestari
Andryn kirjoista, joku toinen lisäsi.

— Ja kirjurien pöydistä! kolmas jatkoi.

— Ja pedellien sauvoista!

— Ja dekaanien sylkiastioista!