— Ja prokuraattorien kaapeista!
— Ja elektorien laatikoista!
— Ja rehtorin jakkaroista!
— Alas! huusi pieni Jehan veisaavalla äänellä, — alas mestari Andry, pedellit ja kirjurit, alas teologit, lääkäri ja dekretistit, prokuraattorit ja rehtori!
— Johan nyt on koko maailman loppu, murisi mestari Andry pidellen korviaan.
— Hei, tuollahan se rehtori tuleekin torilla! eräs ikkunalla istujista huusi.
Kaikki pyrkivät katsomaan ulos.
— Onko se todellakin meidän kunnianarvoisa rehtorimme Thibaut? kysyi Jehan Frollo, joka ei ylhäältä pylväänsä päältä voinut nähdä, mitä ulkona tapahtui.
— On, on, toiset vastasivat, — hän se on, meidän rehtorimme professori Thibaut.
Rehtori oli todellakin liikkeellä muiden yliopistollisten arvohenkilöiden seurassa ja kulki juuri torin poikki matkalla lähettiläitä vastaan. Ikkunaan kerääntyneet ylioppilaat ottivat heidät vastaan pilapuheilla ja ivallisilla hyvähuudoilla. Rehtori, joka ratsasti seurueensa etunenässä, sai osalleen ensimmäisen kuuron.