Molemmat neitoset katsoivat maahan. Tuntematon, joka hartaasti toivoi päästä puheisiin, katseli heitä hymyillen:
— Teillä ei siis ole mitään minulle sanottavaa, neitiseni?
— Ei mitään, vastasi Gisquette.
— Ei, sanoi Liénarde.
Pitkä vaaleaverinen nuori mies astui askeleen vetäytyäkseen syrjään, mutta uteliaat tytöt eivät halunneet häntä laskea.
— Herra, Gisquette virkkoi vilkkaasti avautuvan sulun tai päätöksensä tehneen naisen koko hillitsemättömyydellä. — Te tunnette siis tuon sotilaan, joka esittää Neitsyt Marian osaa mysteerissä?
— Tarkoitatte kai Jupiterin osaa? tuntematon sanoi.
— Niin, tietysti, virkkoi Liénarde, — onpa hän tyhmä! Te tunnette siis Jupiterin?
— Michel Gibornen? tuntematon vastasi, — kyllä, neiti.
— Hänellä on komea parta! Liénarde sanoi.