— Onko se kaunista, mitä he aikovat puhua tuolta ylhäältä? Gisquette kysyi arasti.
— Sangen kaunista, neiti, vastasi tuntematon hetkeäkään epäröimättä.
— Mitä se on? Liénarde kysyi.
— Neitsyt Marian hyvä tuomio, moraliteetti, jos suvaitsette, neitiseni.
— Ah! sehän on aivan toista, Liénarde virkkoi. Syntyi lyhyt vaitiolo, jonka tuntematon katkaisi:
— Se on aivan uusi moraliteetti, jota ei vielä ennen ole esitetty. — Se ei siis ole sama, sanoi Gisquette, — joka esitettiin kaksi vuotta sitten herra legaatin saapuessa ja jossa kolme kaunista tyttöä esitti joitakin osia…
— Seireeneitä, Liénarde täydensi.
— Ja aivan alastomina, lisäsi tuntematon. Liénarde loi katseensa maahan. Gisquette katsahti häneen ja teki samoin. Tuntematon jatkoi hymyillen:
— Se oli todellakin sangen kaunista katsella. Mutta se näytelmä, joka tänään esitetään, on moraliteetti, joka on kirjoitettu varta vasten hänen korkeuttaan Margareta Flanderilaista varten.
— Laulavatko ne paimenlauluja? Gisquette kysyi.