— Ette kaipaa mitään?
— Ei toivoa, ei kaipausta. Olen järjestänyt elämäni.
— Minkä ihmiset järjestävät, sanoi Claude, sen panevat tapahtumat sekaisin.
— Olen epäilevä filosofi, vastasi Gringoire, ja pidän kaiken tasapainossa.
— Ja millä te tulette toimeen?
— Teen silloin tällöin jonkin epopean tai tragedian; mutta eniten ansaitsen sillä toimella, jonka tunnette, mestarini: tuolipyramiidien kantamisella hampaissani.
— Se on karkeata ammattia filosofille.
— Onhan se joka tapauksessa tasapainoilua, sanoi Gringoire.
— Johtavan ajatuksensa kohtaa kaikkialla.
— Tiedän sen, vastasi arkkidiakoni.