Hetken vaitiolon jälkeen virkkoi pappi:
— Teidän elämänne on yhtä kaikki sangen kurjaa?
— Kurjaa kyllä, mutta ei onnetonta.
Tällöin kuului ratsujoukon kavionkapsetta, ja keskustelijamme näkivät komppanian kuninkaallisen henkivartioväen jousimiehiä ratsastavan kadunpään ohitse keihäät koholla ja edellään upseeri. Ratsujoukkue oli loistava ja kavionkapse sai koko kadun kaikumaan.
— Katselettepa te tuota upseeria! sanoi Gringoire arkkidiakonille.
— Luulen tuntevani hänet.
— Mikä on hänen nimensä?
— Luulen, sanoi Claude, — että hänen nimensä on Febus de
Châteaupers.
— Febus! harvinainen nimi. On myös eräs kreivi Febus de Foix.
Minä muistelen tunteneeni erään tytön, joka ei vannonut muuta kuin
Febuksen nimeen.
— Seuratkaa minua, sanoi pappi. Minulla on teille jotakin sanottavaa.