— Te ette siis halua minua mieheksenne? Tyttö katsoi häntä päättävästi ja sanoi:
— En.
— Rakastajaksi? Gringoire virkkoi. Tyttö nyrpisti huuliaan ja vastasi:
— En.
— Ystäväksi? jatkoi Gringoire.
Tyttö katsoi taas häntä pitkään ja vastasi hetken mietittyään:
— Ehkä.
Tämä ehkä, joka on filosofeista niin rakas, rohkaisi Gringoirea.
— Tiedättekö, mitä ystävyys on? hän kysyi.
— Kyllä, vastasi mustalaistyttö; ollaan veli ja sisar, kaksi sielua, jotka koskettavat toisiaan yhtymättä, kaksi sormea samassa kädessä.