"Ukko-kulta, kuka voihkii ja valittaa tuolla?" kysyi Tuhma-Liisa.
"Oh, menkäämme pian ohitse", vastasi talonpoika, "siellä antaa piru kartanonherralle selkään!"
Pitemmän matkan perästä saapuivat he pihaan ja heidät vietiin herran eteen. Tämä kysyi Tuhmalta-Liisalta: "Onko sinun miehesi löytänyt aarteen?" "Aivan varmaan, armollinen herra", vastasi hän. "Milloin löysi hän sen?" kysyi kartanonherra taas. "Vähää ennen suuren kaakatussodan alkua", oli Liisan vastaus. "Älä lörpötä tyhmyyksiä", sanoi herra nauraen, "milloin sitte on ollut sellainen sota?"
"Samaan aikaan kun oli lämmin sade", sano vaimo.
"Lämmin sadeko? Kuuteen viikkoon ei ole tippaakaan tullut alas taivaasta."
"Ehkenpä armollinen herra ei siksi tiedä mitään lämpimästä sateesta, koska juuri silloin piru antoi ladossa kartanonherralle selkään", sanoi Tuhma-Liisa.
Silloin kartanonherra suuttui kovasti ja ajoi miehen vaimoineen ulos talostaan. Niin sai talonpoika pitää aarteensa.