- Kyllä, siihen voitte luottaa, vastasi vieras — hän on Serbian rikkain mies.
- Oh, pardon, herraseni! sanoi Lunjevica nauraen. — Rikkain mies
Serbiassa on kai kuningas Aleksanteri.
- Silloin olemme samaa mieltä, Serbian rikkain mies on kuningas
Aleksanteri ja juuri hänelle pelastan minä nämä miljoonat!
Nicodem nosti hitaasti päätänsä ja tuijotti vieraaseen, joka näytti joka minuutti käyvän yhä selittämättömämmäksi.
Hän kysyi jo itseltään, oliko tämä ehkä joku mielipuoli.
- Minä en ymmärrä teitä, herrani, sanoi hän matalalla äänellä. — Oletteko ehkä kuningas Aleksanterilta saanut käskyn varjella näitä miljooneja, joiden sanotte olevan vaarassa?
- Niin, niin juuri. Tämän toimen olen saanut Serbian kuninkaalta Aleksanterilta, koska eräs henkilö hänen läheisyydessään, johon hänellä oli kaikista suurin luottamus, on hyvin julkeasti uskaltanut varastaa ne häneltä.
Mutta kun nyt kuningas ei voi nostaa melua tästä asiasta, ettei häpäisisi erästä hänen läheisyydessään olevaa henkilöä, niin on hän käskenyt minua kaikessa hiljaisuudessa korjaamaan asian ja siitä syystä olen minä samassa vaunussa kuin te Nicodem Lunjevica!
Tuskin oli mustapartainen vieras samalla tyyneydellä kuin tähänkin asti lausunut nämä sanat, kun Nicodem kavahti pystyyn kuin käärmeen pistämään.
Nuolennopeudella vei hän oikean kätensä takintaskuun, jossa hänen revolverinsa oli.