Mutta samalla hetkellä, jolloin hän aikoi vetää revolverin, välähti vieraan kädessä häntä vastaan revolveri, jonka tämä oli vielä nopeammin vetänyt esille.
Ja äänellä, joka kaikui horjumattoman uhkaavalta, huusi mustapartainen hänelle:
- Elkää tehkö mitään epäilyttäviä liikkeitä, Nicodem Lunjevica. Hänen majesteettinsa Serbian kuninkaan Aleksanterin nimessä vaadin minä teiltä takaisin varastetun kruunun! Teidän sisarenne on tunnustanut kaikki ja kuningas on siitä syystä antanut hänelle anteeksi. Mutta minulle, salapoliisillensa, jonka olosta kuninkaallisessa linnassa ei kukaan Belgradissa tiedä, ei edes kuningatar Dragakaan, minulle on hän antanut määräyksen vainota kuningaskruunun ryöstäjää ja ottaa häneltä saalis pois. Te näette, herra Lunjevica, että yritykseni on minullekin hyvin onnistunut!
Nicodemiin tekivät nämä sanat hirvittävän vaikutuksen.
Ähkyen vaipui hän takaisin samettityynyille ja tuijotti kokonaisen minuutin mustapartaiseen mieheen voimatta saada sanaakaan suustansa.
- Kuulkaa nyt, mitä minulla on teille sanottavaa, jatkoi mies tyynesti. — Hänen majesteettinsa kuningas on käskenyt minun ilmoittaa teille, että hän sisarenne tähden tahtoo antaa teille anteeksi sen mitä on tapahtunut, jos te itse, herättämättä minkäänlaista huomiota ja tekemättä vaikeuksia, jätätte kruunun minulle.
Te lähdette minun seurassani heti junasta Nischissä ja ilmoitatte itsenne heti ylipäällikölle siellä, hän antaa teille telegraafiteitse saamansa määräyksen, että teidän on oltava arestissa huoneissanne. Tämän kotiarestin voitte suorittaa ylipäällikön kodissa, hänestä se on suuri kunnia, kun saa pitää vieraanaan kuningattaren veljeä.
Siellä voitte olla siksi kunnes muita määräyksiä tulee Belgradista.
Koko jutusta ei siinä tapauksessa ole teille vaikeampia seurauksia. Kuningas voi korkeintaan puoleksi tai koko vuodeksi erottaa teidät hovista.
Mutta jos te teette pienintäkään vastarintaa minulle, niin on minun käsketty kohtelemaan teitä kuten halpamaista rikoksentekijää.