Ruokalajeja kuletettiin ylimääräisellä junalla Wienistä Belgradiin, kaksi kokkia seurasi junassa mukana, heidän toimenaan oli asian ymmärtävällä tavalla lämmittää ruokalajit kuninkaallisessa keittiössä Belgradissa ja tarjota vieraille. [Historiallisesti tosi. Tässä mainittu Wienin ravintoloitsija oli kuuluisa Sacher.]
Siellä oli naamiaiset.
Draga tahtoi tarjota jotain erinomaista Serbian aatelistolle, joka oli kutsuttu juhlaan. Hän tahtoi sokaista heidät loistolla ja ulkonaisella komeudella sitä suuremmasta syystä, kun aateli oli hänen suhteensa asettunut jokseenkin vihamieliselle kannalle ja hän aina pyrki olemaan heidän vertaisensa.
Ja kuitenkin oli jokainen ollut ylpeä saadessaan kuninkaan ja kuningattaren kutsun.
Maan kaikista osista riensivät ylhäiset kunnioittamaan kuningatar
Dragaa, sillä hän oli myöskin juhlan kuningatar.
Tähän asti ei vielä tosin oltu saatu nähdä kuningatarta.
Suuri hovisali oli täynnä naamioituja, jotka kirjavissa, loistavissa puvuissaan, häikäisevässä sähkövalossa, joka loisti yli koko laajan aitauksilla koristetun salin, muodostivat vaikuttavan ja samalla häikäisevän kuvan mitä loistavimmissa väreissä.
Puvun, niin kuului kuningattaren käsky, täytyi ehdottomasti olla serbialaisen.
Ainoastaan serbialainen kansallispuku taikka joku puku, joka sitä muistutti, oli sallittu. Ja olivatpa maan kauniimmat tyttäret todellakin hurmaavia komeissa puvuissaan, joita punaiset, keltaiset ja vihreät nauhat koristivat.
Siellä esiintyi serbialaisia porvari tyttöjä menneeltä vuosisadalta, serbialaisia maalaisvaimoja, serbialaisia tanssijattaria, jotka heiluttivat tamburiinia, miehet taas esiintyivät serbialaisina sotilaina, talonpoikina, porvareina, paimenina ja merimiehinä.