Tyynesti astui hän muutamia askeleita eteenpäin ja sanoi hymyillen:
— Teidän majesteettinne, tästä rikoksesta on minulla jo tieto.
Noin puolen tunnin matkan päässä Belgradista, kun lännestäpäin tuleva juna menee tunnetun tunnelin lävitse, löysi ratavahti pari päivää sitten päättömän ruumiin.
Se oli vanhemman miehen ruumis, ilmeisesti matkustajan, joka kulki itämaan pikajunalla.
Mies oli hienosti puettu, mutta taskuista ei löydetty rahakukkaroa eikä lompakkoa.
Myöskin puuttui kello ja sormukset, joka todistaa, että tässä on tapahtunut ryöstömurha.
Muutamien paperien ja käyntikorttien avulla, jotka taskuista tavattiin, on kumminkin voitu määrätä, kuka henkilö oli. Hän oli kreivi von Sandorf, ja tämä tyttö on, jolleivät silmäni liiaksi erehdy, hänen tyttärensä, neiti Genia von Sandorf. Murhattu on siis hänen isänsä.
— Niin, vastasi Aleksanteri. — Hän on kreivitär Genia von Sandorf.
Kun kaikkien katseet olivat tähän asti olleet jonkummoisella katkeruudella kiinnitetyt onnettomaan tyttöparkaan ja häntä oli moitittu siitä, että oli sillä tavoin tunkeutunut sisälle ja häirinnyt juhlailoa, niin alettiin nyt, kun kuultiin, että hän oli kreivin tytär, lausua yleistä myötätuntoisuutta häntä kohtaan.
- Poliisitirehtori Lazar, huudahti kuningas — seuratkaa minua kabinettiin, ja sinäkin, Genia von Sandorf tulet mukaan. Minä aion mitä ankarimmin tutkia tämän asian! Minä tahdon, että teidän pitää olla turvallisia minun maassani.