Palaa sinä vaan rauhassa äitisi luo Wieniin ja odota meiltä varmoja tietoja, jotka saat heti, kun päästään vähänkään murhaajan jäljille.
- Odota? sai Genia vaivalla sanotuksi. — Kosto ei voi odottaa. Ei, minä en lähde Serbiasta ennenkuin hyvän, rakkaan isäni murha on kostettu.
Vanno minulle, kuningas Aleksanteri, ettet sinä väsy ainakaan pyrkimyksessäsi minua auttaa!
- Tällä tytöllä on merkillinen puhetapa, lausui nyt kuningatar Draga — mutta kuulustelu ei ole vielä loppunut.
Nyt tahdon minä tehdä muutamia kysymyksiä Genia von Sandorfille.
Minä luulen näet, että pian saamme valoa tähän asiaan, kun Genia von Sandorf sanoo meille, kuinka hän on saanut tiedon siitä, että hänen isänsä on murhattu ja missä hän on viimeaikoina oleksinut.
Tällä hetkellä vavahti Genia, kuin olisi jääkylmä käsi tarttunut hänen sydämensä ympäri. Laupias Jumala, sitä hän ei ollut ollenkaan ajatellut rientäessään ryövärien luolasta kuninkaan luo konakiin, häntä kun ajoi hehkuva halu saada kostaa isänsä murha.
Demeter Banjaluki ei tahtonut kuulla puhuttavankaan siitä, että hän pyytäisi kuninkaan apua.
Hän oli vannonut Genialle, ettei hän lepäisi ennenkuin murhaaja oli löydetty, ja sitte saisi hän nähdä, kuinka Demeter Banjaluki rankaisee niin raa'an rikoksen.
Mutta Genialla ei ollut rauhaa rinnassaan.