— Ja missä tapaamme toisemme? kysyi Stefan. Mihinkä aikaan tapaamme toisemme?
— Eiköhän ole parasta, arveli Maschin, että odotamme ensin pimeän tuloa.
Kello yhdeksän tänä iltana menet sinä kuritushuoneelle ja ilmoitat itsesi n.s. kenraalskalle — muutoin on hänkin peto, jota jo kauvan olen pitänyt silmällä, yksi Dragan kätyreistä, joka täytyy ennen taikka myöhemmin toimittaa pois maailmasta.
Minä odotan siis sinua Zornin talon edustalla, mutta ei pääkäytävän luona Natalienstrassella, vaan pienen puutarhaportin luona, joka vie virralle.
- Minä tulen, vastasi Stefan. — Yksi ajatus tekee minut kumminkin levottomaksi. Minne viemme Genian sitte kun olemme saaneet hänet ulos?
Hänen täytyy sitte varmaan elää muutamia päiviä, jollei viikkojakin mitä suurimmassa hiljaisuudessa, sillä hänen vainoojansa tietysti raivostuvat, nähdessään, että heidän ilkeä aikeensa ei onnistunut.
- Siihen löydämme kyllä keinon, arveli Maschin, silittäen harmaata kokopartaansa. — Minä puhun ukko Zornin ja Klärchenin kanssa, eikö olisi mahdollista, että he muutamaksi ajaksi voisivat ottaa Genian taloonsa ja piilottaa hänet.
Minä olen varma, etteivät he kiellä minun pyyntöäni siinä suhteessa.
Hyvästi siis, poikani, tänä iltana tavataan. Elä unohda kello 8 puutarhan portin luona.
Maschin puristi Stefanin kättä ja riensi sitte pensasten taa ja oli pian kadonnut näkyvistä.