— Niin kuule sitte, jatkoi Stefan käheällä äänellä, joka kuului niin raa'alta ja julmalta, kuin jos hän olisi kirouksen lausunut.

Sitte kumartui hän aivan lähelle tytön korvaa, ja huulillansa melkein sitä koskettaen kuiskasi hän sydämellisillä, suoraan sydämestä pulppuavilla sanoilla:

— Genia, minä rakastan sinua, minä jumaloin sinua, minä tahdon pelastaa sinut! Älä usko sanaakaan siitä, mitä täällä olen sanonut, sen sanoin vaan, johdattaakseni harhaan tuon kurjan inhottavan naisen, joka epäilemättä nyt pitää meitä silmällä. Anna vastustamatta tehdä sinulle, mitä minä vaadin! Tule minun kanssani, ja muutamien minuuttien kuluttua olemme tämän talon ulkopuolella, ja silloin, Geniani, kuulumme toisillemme ikuisesti!

Geniasta tuntui kuin äkillinen, valoisa uni olisi laskeutunut hänen ylitsensä. Hän painoi kätensä sydäntänsä vastaan, hän pelkäsi, että sydän pakahtuisi valtaavasta ihastuksesta. Hän katsahti ylöspäin, ja kun hänen silmänsä kohtasivat Stefanin katseen, kuvastui siinä niin sydämellinen ja uskollinen rakkaus, ett'ei hän enää voinut epäillä, että Stefan Naumovitsch kuului hänelle, ja oli tullut häntä pelastamaan.

- Minä olen sinun, kuiskasi Genia hänelle. — Minä rakastan sinua ja olisin jo aikoja murtunut täällä, joll'ei rakkaus sinuun olisi pitänyt minua pystyssä. Mutta sano minulle, kuinka oli sinun mahdollista tulla tänne?

— Hiljaa, elä kysy mitään, ei täällä, sitte saat tietää kaikki, kuiskasi Stefan hänelle. — Huuda kauhusta, lyö kädet kasvoillesi, valita, ponnistele vastaan silloin kun minä tahdon viedä sinut pois. Meidän täytyy sokaista kenraalskan silmät.

Genia ymmärsi, että tämä oli tarpeellista ja vaikka hän oli aivan tottumaton kujeilemaan, niin huomasi hän sen heti olevan välttämätöntä, että hän rupeisi näyttelijäksi, vaikkakin vaan muutamiksi minuuteiksi.

— Oi Jumalani, huusi hän, onko se totta! Ei, se ei voi olla totta, ei sitä, ei sitä!

Sitte purskahti hän suonenvedontapaiseen itkuun ja vaipui tuolille istumaan.

Kyyneleet tulivat todellakin sydämestä, mutta kun johtajatar, joka itse asiassa seisoi ja katseli huoneeseen seinässä olevasta reijästä, tyytyväisenä hieroi laihoja käsiään, luullen tytön olevan kauhuissaan Stefanin ilmoituksen tähden, vuosivat Genian silmistä ilon kyyneleet, joita hänen sydämensä tällä hetkellä oli täynnä.