- Ei, ei tietenkään, vastasi Maschin — se oli vieras, jota minä en tuntenut.
Hän pakeni heti tehtyään kurjan työnsä, sillä eipä ole todellakaan konsti väijyksistä ampua ihmistä, joka ei ajattele vaaraa.
- Sillä miehellä on kuitenkin täytynyt olla joku syy sellaiseen tekoon, jatkoi Stefan Naumovitsch.
- Joku syy? No niin, siinä tapauksessa ei se ainakaan ollut mikään hyvä syy.
Mutta elä puhu niin paljon, Stefan, se tekee sinulle pahaa ja liikuttaa mieltäsi liian paljon?
- No, minä vaikenen sitte, kuiskasi Naumovitsch. — Mutta yksi asia täytyy minun sanoa sinulle, ystäväni. — Hovissa eivät saa millään ehdolla tietää, miksi olen haavoitettu. En tahdo nyt heti sanoa kuolettavasti haavoitettu, ehkä saan jäädä elämään.
Meidän täytyy miettiä joku syy, joka luonnollisella tavalla selittää minun tilani.
- Sellainen selitys on helposti löydetty, vakuutti eversti Maschin. —
Me sanomme vaan, että sinä olet kaksintaistelussa haavoitettu.
- Niin, se on hyvä, hyvin hyvä, vastasi Naumovitsch. — Ja kenen kanssa olen minä sitte taistellut?
- Kenen kanssa? — Voihan sanoa, että sinä olet taistellut minun kanssani! Se antaa sinulle suuren laakerin Dragan silmissä, sillä jos sinä olet minun viholliseni, niin täytyy sinun olla hänen ystävänsä. Ja sinunhan täytyy teeskennellä olevasi hänen ystävänsä, jos sinä aiot läheltä pitää silmällä tätä kavalata naista, joka on oikeastaan syypää koko onnettomuuteen.