Draga vetäytyi pois kauhistuneena ja melkein loukkautuneen näköisenä.
- Ei, ei, sanoi hän liikutetulla äänellä, muista, etten minä ole enää porvarivaimo.
Hän vaikeni ja alkoi kulkea edestakaisin lattialla. Nähtävästi olivat vanhuksen sanat tehneet häneen syvän vaikutuksen.
Kerta toisensa perään kuultiin hänen mutisevan: saksalainen kuski… komea mies…! Hän…
Vanhus katseli häntä hymyillen.
Äkkiä kääntyi Draga hänen puoleensa:
- Mutta hänhän on vaan kuski!
- Hiljaa! Minä en tahdo kuulla enää. Jätä minut! huudahti hän vihaisesti.
Hämmästyneenä ja melkein loukkautuneena nousi vanha Euphemia ylös ja lähti arvokkaana huoneesta.
Hetken istui Draga hiljaa ajatuksiinsa vaipuneena.