- Kiitos, Rykov! kuiskasi Draga ja kumartui hänen puoleensa.
Seuraavalla hetkellä kosketti hän huulillaan hänen otsaansa ja aivan kuin olisi hän odottanut tätä ystävällisyyttä, löi kuski nyt kätensä kuningattaren ympärille ja painoi hänet rintaansa vasten.
- Onko sinulla rohkeutta seurata minua? kuiskasi Rykov.
- Ohjaa sinä minua, kuiskasi Draga. — Minä seuraan sinua, vaikka minne, minä kuulun sinulle.
- Tule sitte! vastasi hän ja antoi hänen hitaasti vaipua maahan.
Mutta hän piti vasemman kätensä Dragan ympärillä ja tämä käsi oli kuin rautakahle hänen ruumiinsa ympärillä.
Draga oli tällä hetkellä tietämättään jo vanki.
Oikealla kädellään osoitti Rykov virtaa, jonka keskeltä näkyi jotain leveää ja tummaa.
- Tuonne pitää meidän mennä! kuiskasi hän kauniille naiselle, jonka rinnassa oli syttynyt voimakas intohimo, niin että hän oli kokonaan miehen vallassa. — Tuolla kaukana on yksinäinen saari.
Tästä rannalta löysin venheen. Anna minun viedä sinut yli tuonne toiselle puolelle!