- Kiitos näistä sanoista! sanoi Draga, kääntyi häneen päin ja meni aivan lähelle häntä. — Minä pidän teistä, Rykov.
Minä pidin teistä heti, ensi hetkestä, kun veljeni toi teidät luokseni!
Oi, minulla on niin vähän ystäviä hovissa.
Monet salaiset viholliset minua ympäröivät.
Jos tietäisin, että te olette mies, johon minä voin luottaa, niin olisin hyvin onnellinen!
- Minä olen mies! vastasi hän, joka Tapschiderissä kutsui itseään Ivan Rykoviksi. — Teidän majesteettinne ei ole suinkaan erehtynyt minun suhteeni.
Minä olen ihminen, joka kaikissa oloissa pidän sen valan, jonka olen vannonut.
- Mutta ettehän te ole vannonut minulle mitään valaa, ette vielä ainakaan, vastasi Draga. Mutta, sepä on hurmaava ajatus. Minä otan vastaan teidän Valanne, Rykov! Polvistukaa tässä eteeni ja vannokaa uskollisuuden vala!
Hetkeäkään vitkastelematta polvistui tuo komea, hoikka mies ja nostaen kätensä juhlallisesti ylös ja katsoen tähtiin sanoi hän heleällä äänellään:
- Minä vannon, että olen valalleni uskollinen ja lupaan teille, teidän majesteettinne, että annan täällä metsässä todistuksen uskollisuudestani.