Siitä juuri olin hiukan huolissani, jos vanhus nukkuisi samassa huoneessa hänen kanssansa.
Mutta Jumalan kiitos, niin ei näy olevan laita!
Eteenpäin siis!
Hän nosti kätensä ja naputti hiljaa ikkunalle.
- Sylva! huusi hän sitte puoliääneen. — Sylva, herää! Minä se olen metsästäjä, joka on sinulle lähettänyt tervehdyksensä.
Nukkuva säpsähti vuoteellaan, kuullessaan ihmisääntä.
Mutta hän luuli vaan uneksivansa.
Sillä hän levitti kätensä, hänen rintansa kohosi ja uneksiva ääni tunkeutui hänen huuliltaan.
- Sylva! huusi Nicodem vielä kerran. — Rakas, armas olento herää!
Hiljaa huudahtaen nousi Demeterin tytär ylös vuoteellaan.