- Tuotako rauniota tarkoitat? vastasi Nicodem. — Kyllä sen näen. Mutta mitä sillä tarkoitat?
- Siellä tahdon tavata sinua.
Siellä on hiljaista, siellä voit sinä sanoa minulle kaikki, jonka katsot välttämättömäksi minulle uskoa.
Minä annan sinulle avaimen.
Sillä pääsee tornin kupoolihuoneeseen. Odota minua siellä! Minä puen ensin päälleni, mutta niin pian kuin se on tehty, tulen heti sinun luoksesi!
Kuinka riemuitsikaan roistomainen viettelijä kuullessaan nämä sanat!
Tuolla hiljaisessa tornissa tahtoi tyttö tavata häntä. Oivallista! Tämä oli paljon enemmän, kuin hän oli odottanutkaan.
Sillä tuolla vanhan tornin hiljaisessa kammiossa olisi tyttö hänen omansa, hänen täytyisi olla!
Kun hän sitte kerran oli langennut — haa — silloin pikku karitsa kyllä kesyyntyisi, kuten niin moni muukin!
Sylva vetäytyi pois ikkunasta ja meni hakemaan avainta, joka riippui seinällä muiden joukossa.