Kaksi villin näköistä miestä riensi esille.
- Heti täältä! kuiskasi Matias Sperber. — Onko venhe kunnossa?
Toimittakaa tämä venheeseen ja sitte heti laivaan!
Pelkään vähän, että hänen ensimäinen huutonsa herätti takaa-ajajia!
Puoli minuuttia myöhemmin oli onneton Sylva makaamassa venheen pohjalla, jota molemmat miehet soutivat voimakkailla käsillä.
Venhe pistäytyi Tonavan virtajuopaan ja kulki nopeasti virran mukana.
Matias Sperber istui ruorissa ja katsoi alas olentoon, joka makasi hänen jaloissaan ja jonka kasvot vielä olivat huivin peitossa.
Olen nähnyt häntä vaan sekunnin ajan, mutisi hän, mutta sen tiedän, että hän on kaunein tyttö, mitä olen tavannut.
Niin, Demeter Banjaluki, minulla on todellakin syytä olla sinulle erittäin kiitollinen.
Ja vaikka olisit pyytänyt kymmenen tuhatta frangia tästä naisesta, niin olisin maksanut sinulle sen summan, jos vaan olisin ensin saanut nähdä hänet.
Ei kauan viipynyt, ennenkuin pikku venhe pysähtyi erään höyrylaivan sivulle, joka oli ankkurissa Belgradin ulkosatamassa.