Nuoraportaat laskettiin laivasta ja niitä myöten kiipesi Matias Sperber ylös kauniin saaliinsa kanssa ja katosi sen kanssa heti alas kajuutaan.
- Nyt vapautan sinut silkkihuivistasi! huudahti Sperber ja avasi auki huivin, johon Sylvan pää oli ollut käärittynä. — Sillä nyt olet tallessa, tyttö, ja me voimme selittää asian toisillemme.
Vielä sittenkin, kun silkkihuivi oli otettu pois, oli hän puhumattomana hyvän aikaa.
Liikkumattomana istui hän tuolilla, johon Sperber oli pannut hänet istumaan.
Suurin, kyyneltynein silmin tuijotti hän siihen ilkeään mieheen, jolla oli linnun kasvot, saamatta selville, mitä hänelle oikeastaan oli tehty ja mitä tämä harvinainen ryöstö merkitsi.
Seuraavalla hetkellä piti hänen kumminkin saada hirvittävä selitys.
- Kuules, pikku kyyhkyseni, sanoi Sperber ja koetti rosoisella kädellään isällisesti taputtaa häntä pään päälle, minkä Sylva kumminkin nopealla liikkeellä esti — muutamain tuntien kuluttua pitää sinun jättää Belgrad.
Näetkös, minä olen noutanut sinut vähäpätöiseltä saareltasi, jotta saisit asua ihanassa, suuressa kaupungissa, komeassa talossa.
Siellä voit huvitella itseäsi niin paljon kuin tahdot.
Sinä saat ystäviä ja kauniita vaatteita, saat syödä ja juoda hyvää — sanalla sanoen, sinä saat kaikkea, mikä voi tuottaa sinulle iloa.