- Hänen nimensä on Demeter Banjaluki. — Ja minä olen Sylva, hänen ainoa lapsensa!
- Demeter Banjaluki? sanoi Sperber hämmästyneenä ja peräytyi taapäin.
Nyt oli hänellä kaikki selvänä ja yksinpä tuo suuri roistokin vapisi ajatuksesta, joka nyt kulki läpi hänen sielunsa.
- Herra Demeter on siis isäsi? jatkoi hän, astui lähemmäksi ja tunki katseensa hänen silmiinsä.
Herra Demeter? Pitkä, hoikka, noin neljänkymmenen vuoden vanha mies, jolla on musta tukka ja terävät silmät sekä pieni arpi vasemmalla puolen otsaa?
- Tunnetko isäni? huudahti Sylva ja tätä sanoessaan heräsi hänen sielussaan jonkunmoinen toivo, että tuo hirmuinen ihminen nyt vapauttaisi hänet. — Jos tunnet hänet, niin et voi tehdä hänelle niin hirveän pahaa, että ryöstät hänen lapsensa.
Jos tunnet hänet, niin tiedät myöskin, että sinun täytyy suuresti pelätä isäni vihaa!
- Pelätä! Niin, se on juuri oikea sana! sanoi Matias Sperber ivallisesti nauraen.
Minä panen pääni pantiksi, että hän on Serbiassa tuhat kertaa enemmän pelätty kuin rakastettu! Sillä sinun isäsi on —
Matias Sperber ei lausunut ajatustaan loppuun.