Juuri samalla hetkellä, kun hän mainitsi Banjalukin nimen, kuului hänen korviinsa huuto ulkoa laivan sivulta:
- Matias Sperber, onko hän laivassa? kysyi ääni.
Viettekö te nyt häntä mukaanne Serbiasta?
Sperber säpsähti kovin hämillään.
Hän säikähti, kun niin äkkiä odottamatta sai kuulla juuri tämän äänen, sillä se ei ollut kenenkään muun kuin sen, jota hän nyt niin innokkaasti ajatteli. Se oli näet Demeter Banjaluki, Mustain vuorten ryöväri, joka puhui.
Mutta ainoastaan silmänräpäyksen kesti Sperberin hämmästys.
Hetken epäröityään meni hän laivan reunalle ja katsoi veteen.
Silloin näki hän venheen, joka oli niin lähellä höyrylaivaa, että kuohu milloin hyvänsä voivan täyttää sen ja venheessä seisoi mies.
Se oli Demeter Banjaluki.
- Minun täytyy tietää, kuinka asia on? huusi ryöväri Sperberille. Siksi olen odottanut teitä tässä paikassa, jossa laivan täytyy kulkea erittäin hitaasti.