Draga ei ollut erehtynyt. Se oli todellakin kuningas Milan, jonka hän oli nähnyt polvistuvan vanhan tammen alla ja katsovan ylös Marian kuvaan, joka siinä riippui. Muutama silmänräpäys sen jälkeen kuin hän oli ajanut ohi, kuului naisen ääni muutamien askelten päässä maanpakolaisuuteen ajetusta kuninkaasta. - Milan, oletko todellakin tullut! Niin, tiesinhän minä, etten turhaan tarvitseisi pyytää sinua tulemaan.
Hento, mustapukuinen nainen seisoi samassa Aleksanterin isän edessä.
Kuu valaisi hänen kalpeita kasvojaan, joita ympäröi kihara tukka.
Nähdessään tämän naisen, säpsähti Milan. Näytti siltä kuin olisi hän tahtonut langeta polvilleen hänen eteensä, kuten äskettäin Marian kuvan eteen.
Ada Kristic meni kuitenkin heti hänen luoksensa ja sanoi syvästi liikutettuna.
- Kiitos, että tulit, Milan Obrenovitsch! Kiiruhda ja tule kanssani, meillä ei ole aikaa hukata! Kuka tietää, eikö tällä aikaa, kun olen ollut poissa kotoa, joku murhaaja ole hiipinyt sisään ryöstääkseen hengen sinun pojaltasi.
- Murhaaja? huudahti Milan vapisevalla äänellä. Ada, löytyykö todellakin Serbiassa sellaista ihmistä, joka on niin läpi kurja, että hän tahtoisi ryöstää elämän tältä pojalta, tältä viattomalta lapselta, joka varmaankaan ei tietensä ole tehnyt mitään pahaa?
— On, Milan, jo on koetettu myrkyttää oma poikasi! Yksi ainoa hetki, jolloin ensi kerran moneen vuoteen jätin pojan yksinänsä, riitti antamaan murhaajalle tilaisuutta ojentamaan hänelle myrkkyä. Sitte murhaaja pelkurimaisesti pakeni, tavallisuuden mukaan, ja kun palasin huoneeseen, havaitsin poikani makaavan ja taistelevan kuoleman kanssa.
— Sinä puhut murhaajasta? sanoi Milan. — Sano minulle hänen nimensä,
Ada, minä vannotan sinua —
— Elä vannota! keskeytti häntä Ada äkkiä ja kohotti varottaen kätensä. — Et edes sinäkään voi rangaista sitä naista, joka murhata yritti, tuskinpa tahtoisitkaan. Sillä sinäkin tunnet hänet, ja sanotaan — ei, ei, en tahdo toistaa mitä minulle on kuiskattu. Se on liiaksi halpamaista, jotta minun huuleni voisivat sitä asiata ilmaista. Pikemmin uskon, ettei se ole totta, että se on vaan parjausta! Milan, se nainen, joka olisi poikasi tappanut, ellei taivaan Jumala olisi häntä pelastanut, on — Draga, kuningatar Draga, poikasi Aleksanterin vaimo!