- Se on entinen asianajaja, vastasi Nicodem kiireesti kuiskaten — joka on muutamilla kirjoituksilla hankkinut itselleen nimen Serbiassa. Hänet on äskettäin nimitetty korkeimman tuomioistuimen jäseneksi. Hänen nimensä on Avakumovitsch.
- Avakumovitsch! sanoi Draga hampaittensa välistä. — Sen nimen minä kyllä muistan.
- Hänet täytyy panna viralta, mutisi kuningas. — Avakumovitsch on viimeisen kerran istunut korkeimman tuomioistuimen jäsenenä, hän näyttää olevan vaarallinen ihminen.
- Vaarallinen! — Niin pitkälle oli siis Serbian kuningas jo tullut, että hän piti sitä miestä vaarallisena, joka puolusti lakia ja oikeutta isänmaassaan.
Avakumovitsch oli sillä välin avannut lakikirjan ja osoitti nyt presidentille yhtä kohtaa siinä.
Kumartuneena Avakumovitschin kanssa lakikirjan yli kuiskasi presidentti äkkiä tälle mustapartaiselle, paljon nuoremmalle miehelle:
- Avakumovitsch, tahdotteko siis turmella koko tulevaisuutenne? Saatanako teitä riivaa, kun te tässä rupeatte näyttelemään tunnollisen osaa? Miksi viivytätte toimitusta niin pitkälle, ettekö näe, että kuningas on kärsimätön ja tahtoo saada asian loppuun?
- Vaikka kuningas olisi kuinka kärsimätön, niin ei se vaikuta mitään tähän asiaan, joka loukkaa lain pyhyyttä. Herra presidentti, kun minä vannoin valani tulla hyväksi tuomariksi, niin en tehnyt mielessäni sitä äänetöntä myönnytystä, etten olisi hyvä tuomari, silloin kun on kysymys kuninkaasta.
- Se tulee teidän turmioksenne, Avakumovitsch, kuiskasi presidentti. —
Minä varoitan teitä. Ottakaa lausuntonne takasin!
- Se olisi Serbian häviö, jos sellainen lausunto peruutettaisiin, sillä silloin ei olisi enää oikeutta tässä maassa, sanoi Avakumovitsch. — Minä pysyn lujasti kiinni vaatimuksessani, että toimitus on lykättävä siksi kuin puolustaja on läsnä. Ja minä vaadin teitä, herra presidentti, tekemään ne kolme tavallista kysymystä näille kokoontuneille, jos täällä löytyy ketään, joka tahtoo ruveta puolustamaan onnetonta vastaajaa.