- Meidän täytyy puolustaa itseämme, vastasi hän pienestä särkyneestä ikkunasta. — Kuinka monta sutta siellä on?
- Minä en voi sitä niin varmaan sanoa, mutta luulen, että niitä on noin kolmekymmentä.
- Kolmekymmentä sutta! Se on paljo! Mutta ei saa menettää rohkeutta.
Onko siellä sijaa teidän rinnallanne kuskilaudalla?
- Kyllä, vastasi Genia. — Minä väistyn hiukan, jotta tulee paremmin tilaa.
- Sitte tulen minä heti luoksenne, sanoi Stefan. — Reen sisästä en voisi ampua niin varmasti. Pysäyttäkää hetkeksi, jotta voin hypätä ylös!
- Mutta tämä pysähdys voi tulla vaaralliseksi meille, vastusti Genia. — Jos menetämme puoli minuuttia niin se merkitsee samaa kuin menettää kolmas osa siitä välimatkasta, joka on meidän ja susien välillä.
- Sitä ei voi auttaa, vastasi Stefan. — Pysäyttäkää, minä en menetä turhaan sekuntiakaan.
Tällöin näytti nunna heränneen. Hän katsoi pelokkaasti huntunsa takaa ja huusi vapisevalla äänellä:
- Mistä on kysymys, miksi pysähdyimme? Laupias Jumala, ei suinkaan täällä ole ryöväreitä!
- Paljon pahempaa, hurskas sisar, vastasi Stefan — täällä on aron susia.