- Kyllä, minulla on kaksinkertainen pistooli. Tässä se on!
- Hyvin vanhanaikainen ase, sanoi Stefan heitettyään siihen silmäyksen.
— Sillä ette paljo saa aikaan. Mutta minä olen paremmin varustettu.
Näin sanoen veti hän esille ameriikkalaisen Colt-revolverin, jossa oli viisi panosta.
- Näettekö, sanoi hän — tällä voin ampua viisi laukausta aivan perätysten. Ladatkaa kuitenkin aseenne sillä minä luulen, että meidän täytyy valmistautua taisteluun.
Taistelu susien kanssa näytti nyt olevankin välttämätön, sillä jo muutamain sekuntien kuluttua ilmestyivät eläimet hevosten rinnalle. Sudet näyttivät olevan äärimäisyyteen asti raivostuneet, kun eivät päässeet hevosiin käsiksi. Mutta hevoset vapisivat niin pian kun sudet tulivat niiden läheisyyteen. Heidät valtasi samallainen kauhu, jonka joka eläin tuntee, kun voimakkaampi vihollinen on lähellä.
- Minä luulen, sanoi Genia, että tekisimme parhaiten, jos ampuisimme tuon suuren suden. Ainakin pääsisimme siitä vapaaksi.
- Ei, sanoi Stefan, minä en ammu, ennenkuin se on aivan välttämätöntä. Sillä jos kerran olemme alkaneet ampua, niin saamme olla varmat, että petojen raivo tulee kymmenkertaiseksi ja niiden nopeus puolta suuremmaksi. Siten pääsisimme tosin hiukan edelle siksi aikaa kun sudet repisivät ja söisivät kaatuneen toverinsa. Mutta se ei paljoa auttaisi. Ei, minä olen yhä sitä mieltä, että hevosten nopeudessa on meidän pelastuksemme.
Sill'aikaa kiiti reki eteenpäin yli lumi-aavikon. Tuntui melkein siltä, kuin ei se olisi koskenutkaan maata, sellaisella nopeudella lensi se eteenpäin. Kuolontuskan kiduttamat hevoset ponnistivat viimeisetkin voimansa päästäkseen susia pakoon. Mutta pustan sudet hyökkäsivät samoin sellaisella voimalla, kuin olisivat pahat henget niitä ajaneet, ja kammottavalta kuului niiden ilo-ulvonta, kun ne huomasivat tulleensa ajajia lähemmä.
- Eikä missään taloa näkyvissä, josta voisimme toivoa turvaa! mutisi Stefan, jonka tutkiva katse harhaili yli lakeuden. — Oi, tämä pusta on paljon pahempi kuin valtameri; siellä voi toki silloin tällöin kohdata jonkun laivan, jonka purjeen tai savun haaksirikkoinen saa nähdä.
- Me voimme kuitenkin pitää itseämme onnellisina, vastasi Genia, että meillä on edes kuutamo. Tämä ajo olisi paljon hirmuisempi pimeässä!