- Kymmenen tippaa on tarpeeksi, mutisi hän, — niiden vaikutus on varma. Ha, haa, molemmat samalla kertaa! Minun Draginjani pääsee ihan vapaaksi tuosta Milanista, joka on hänelle kaikista vaarallisin! Ja tuo toinen, tuo nuori kaunis mies, joka myöskin juo pikarista — tuhat tulimmaista, häntä vastaan ei minulla oikeastaan ole mitään, sillä hän ei ole koskaan tehnyt minulle mitään pahaa. Mutta hän on nuori. Miksi pitää hänen sitte olla nuori ja minun näin vanha? Minä en voi tulla toimeen nuorten kanssa ja minusta on erinomaisen hauskaa kukistaa nuori mies elämänsä kukassa! Ja parempi onkin, jos Stefan Naumovitsch katoaa, eikä koskaan palaja Belgradiin. — Se on siis päätetty asia, heidän täytyy kuolla molempain, ja nyt — heti tahdon ryhtyä valmistaviin toimiin. Luulen, että ilma on nyt puhdas.
Hän sammutti sähkövalon huoneessaan. Sitte haparoi hän pimeässä ovea,
avasi sen hiljaa ja meni sitte ulos kirkkaasti valaistuun käytävään.
Muutamia minuutteja myöhemmin seisoi hän sen oven edessä, joka vei
Stefan Naumovitschin huoneisiin.
- Oivallista, mutisi vanha nainen, silti ovi avautui kun hän sitä vähän painoi. — Kuinka varomaton se kuninkaallinen ajutantti on, ei hän lukitse edes oveaankaan!
Hän hiipi huoneeseen ja hänen viekkaat silmänsä huomasivat heti hopeahelaisen lippaan, joka oli vielä pöydällä, johon Stefan Naumovitsch oli sen asettanut. Huoneessa paloi vielä sähkölamppu, jota Stefan ei ollut sammuttanut ulos lähtiessään ja tämän valossa kumartui Eufemia nyt lippaan yli, koettaen avata sitä. Mutta kului useita minuutteja, ennenkuin hän vihdoin löysi sen vieterin, joka pani koneiston liikkeelle. Ah, siinä oli nyt se viheriä, hiottu pullo hänen edessään samettityynyllä ja sen vieressä kullalla koristettu pokaali, oikea taideteos.
Eufemia otti pullon hyvin varovasti, sillä hänen täytyi varoa, ettei millään tavalla vahingoittaisi sitä. Hitaasti veti hän korkin pois, laski sen varovasti pöydälle ja hengitti sisäänsä sitä suloista tuoksua, joka viinistä tuli.
- Vanhaa viiniä Kruchadalin luostarista! mutisi hän, josta Belgradissa sanottiin, että hän usein oli viinistä juovuksissa.
Oh, kuinka se tuoksuaa! Se menee päähän, luulen ma. Odota sinä vaan, kuningas Milan, minä sekoitan sinun viinisi, jotta se tulee vielä tulisemmaksi, niin tuliseksi, että se kerrassaan sinut polttaa.
Hän otti taskustaan, myrkkypullon, jonka ennen oli ottanut matkalaukusta, väänsi sen lasitulppaa ja tiputti sitä vaaleanviheriää nestettä viinipulloon. Tällä tavoin tiputti hän myrkkyä kalliiseen viiniin, myrkkyä kuningas Milanille aiottuun sovintojuomaan, myrkkyä tähän rakkauden juomaan!
Rikos oli tehty! Eufemia oli tarkkaan laskenut kymmenen tippaa, jotka tiputti viiniin. Hän tiesi, että tämä myrkkymäärä riitti tappamaan kaksikymmentä ihmistä, jos he sitä juovat. Tämän myrkyn vaikutus oli varma.
Myrkyn sekoittaja laittoi kaikki taas paikoilleen ja sulki lippaan huolellisesti. Sitte hiipi hän ulos Stefanin huoneesta ja oli heti omassaan. Kammottava tuuma oli täydellisesti onnistunut.