Hän istui kumartuneena pöydän ääressä, jossa oli ompelurasia ja muutamia vaatepalasia. Se kappale — pieni, soma lapsen paita — jota hän oli ommellut, oli pudonnut lattialle. Hän istui pää käden varassa, syviin ajatuksiin vaipuneena.
Ovelle koputettiin. Mutta tyttö ei liikahtanut.
Hän ei ollut kuullut mitään. Koputettiin vielä kerran. Silloin nosti hän päätänsä.
- Astukaa sisään, huusi hän pehmeällä äänellä. Sisään astui kaksi naista, toinen nuori ja kaunis, toinen vanha ja ruma. Ne olivat kuningatar Draga ja hänen seuranaisensa, täti Eufemia.
- Te näette siis, lapseni, lausui viimemainittu, että olen pitänyt sanani. Tässä on se ylhäinen nainen, joka tähän asti on ollut teidän hyväntekijänne ja on vastakin, jos pysytte lupauksessanne.
Näin sanoen osotti täti Eufemia kuningatarta, joka uteliain silmäyksin tarkasti nuoren tytön vartaloa ja näytti kerrassaan tahtovan niellä sen.
- Oi hyvä rouva, kuinka voin kiittää teitä kaikesta siitä hyvästä, jota olette minulle tehnyt, huudahti nuori tyttö tarttuen kuningattaren käsiin. Mitä olisi minusta tullutkaan, jos ette te olisi armahtanut minua! Minun on yksistään teitä kiittäminen siitä, ettei minun tarvitse kadulla synnyttää lastani. Oi rouva, minä pyydän kaikesta sydämestäni, elkää vetäkö pois käsiänne, elkääkä ajatelko pahaa minusta, vaikka —
- Jo riittää! huudahti kuningatar, nousi ylös ja silitteli kädellään hellästi onnettoman päätä. — Uskollinen ystäväni — kuningatar osoitti näin sanoen täti Eufemiaa — on kertonut minulle kaikki. Minä tiedän, että te olette joutunut häpeällisen rikoksen uhriksi! Mutta miksi ette sano viettelijänne nimeä? Miksi ette ole edes tädilleni, joka kuitenkin on antanut teille todistuksen, että voitte avata hälle sydämenne, kertaakaan maininnut sen ihmisen nimeä? Se olisi kuitenkin hyvä, lapseni, jos voitaisiin asettaa hänet vastaamaan rikoksestaan.
- Sitä minä juuri en tahdo! huudahti petetty. — Minä vihaan sitä miestä yhtä paljon kuin ennen olen häntä rakastanut. Mutta minä en tahdo ilmaista hänen nimeänsä ihmisten halveksittavaksi, en ainakaan nyt, ennenkuin hetki on tullut, jolloin minä asetan hänet vastaamaan teoistaan! Ja jos minä en silloin enää ole olemassa, niin tekee sen toinen.
- Kenestä toisesta te puhutte?