- Uusia pukuja! huudahti täti Eufemia mielenliikutuksesta vapisevalla äänellä, sillä vaikka olikin niin vanha ja inhottava, piti hän kuitenkin koreista vaatteista. — Tuossahan on kankaan mallejakin.
Mitä olet nyt päättänyt ottaa, Draginja? Ahaa, tuota indialaista silkkikangasta! Oivallista! Etkö luule, että se sopisi minullekin erittäin hyvin?
- Siitä saamme sitte puhua, täti! sanoi Draga. — Olkaa hyvä ja alkakaa, herra Devrient!
- Minä olen hyvin onneton, että minun täytyy vielä pahoittaa teidän majesteettinne mieltä, sanoi räätäli uudestaan kumartaen. Mutta mahdotonta on ottaa mittaa hameen päältä. Jos sen tekisin, tulisi siitä vaan hutiloimista. Teidän majesteettinne täytyy siitä syystä olla hyvä ja ottaa hame päältään ja, jos tarve vaatii, kureliivikin.
- Mitä, kureliivikin! huudahti kuningatar melkein suuttuneena. — Sitä ette ole koskaan ennen vaatinut minulta mittaa ottaessa!
- En, se on totta, teidän majesteettinne. Mutta tämä on uusi menettelytapa, Worthin uusi järjestelmä, joka nykyään kaikkialla herättää sellaista huomiota. Ja varsinkin, kun teidän majesteettinne haluaa reformipukuja, joiden kanssa ei käytetä ollenkaan kureliiviä, on ehdottomasti tarpeen, että minä mittaan itse ruumiin. Muuten voi teidän majesteettinne täydellisesti luottaa minun vaitiolooni.
Draga katsoi kysyvästi täti Eufemiaan. Tämä lähestyi häntä, kohotti teräviä olkapäitään ja kuiskasi hänelle:
- Miksi epäilet sinä kyyhkyseni? Sellaiset henkilöt kuin naisten räätälit ja kähertäjät eivät ole laskettavat miesten joukkoon.
- Ei sentähden. Mutta ajattele, minä olen ihan hoikka vartaloltani ja hän voisi huomata —
- Hän? Pyh, mitä se meitä liikuttaa! Hän on iloinen vaan, kun saa toimittaa tehtävänsä. Ei, elä nyt enää epäile, Draginja! Anna hänen ottaa mitta ja laita niin, että hän matkustaa täältä niin pian kuin mahdollista.