- Jos en minä voi päästä vähemmällä, huudahti Draga, kääntyen Devrientin puoleen — niin täytyy minun kai riisuutua. Mutta minä en tahdo kutsua kamarineitiäni. Rakas täti, sinä autat kai minua riisuutuessa?
Dragalla oli hurmaavan kaunis vartalo ja kun hän nyt oli irroittanut kureliivin ja yläruumis sai luonnollisen muotonsa, niin olisivat kuvanveistäjän katseet ihastuneina viivähtäneet voimakkaasti aaltoilevassa povessa, valkoisilla, pyöreillä käsivarsilla, jotka liittyivät olkapäihin, kuin olisivat olleet veistetyt marmorilohkareesta.
- Ja joutukaa nyt toimeen, herra Devrient! sanoi hän. — Mutta vielä kerran teroitan teihin mitä ankarinta vaitioloa. Ei hänen majesteettinsa kuningaskaan saa koskaan tietää, että minä olen antanut ottaa mittaa tällä tavoin. Sillä nähkääs, kuningas on mustasukkainen jokaiselle, joka tulee lähelleni.
Devrient ei näyttänyt ollenkaan välittävän tästä huomautuksesta. Mutta hän oli astunut askeleen taapäin ja hänen silmänsä mittailivat kuningattaren vartaloa. Hitaasti antoi hän katseensa liukua alas kasvoista yli rinnan ja sitte pitkin koko uuminta. Sitte meni hän sivulle tarkastaakseen siltäkin puolen. - No, oletteko nyt kylliksi minua katsellut? kysyi Draga hymyillen. — Minä pyydän teitä, antakaa minun heti päästä tästä kiusallisesta asemasta! Ottakaa mittanne!
Worth firman ensimäinen leikkaaja otti metrimitan ja alkoi mitata kuningattaren vartaloa. Samalla merkitsi hän innokkaasti muistikirjaansa. Äkkiä heitti hän pois lyijykynän ja sanoi kuningattarelle.
- Olisiko mahdollista saada yhdet alusliivit sellaiset yksinkertaiset valkoiset alusliivit, joita tavallisesti käytetään pukeutuessa. Minä pyytäisin teidän majesteettianne silmänräpäyksen ajaksi ottamaan semmoiset päällensä, kun minä välttämättömästi tarvitsen.
- Alusliivit? Mutta olenhan sanonut teille, herra Devrient, etten minä tahdo kutsua kamarineitiäni. —
- Oi, sitte ei ole mitään tehtävää!
- Rakas täti, sinun täytyy olla kiltti ja mennä vaatekomerosta ottamaan minun liivini! Siellä on niitä koko joukko.
Täti Eufemia meni. Draga vetäytyi muutamia askelia etemmä. Devrient seisoi kumartuneena muistokirjansa yli, joka oli pöydällä. Hänen otsansa rypistyi syviin poimuihin. Silmänsä olivat melkein ummessa, mutta luomien alta välähti merkillisiä salamoita.