- Herra Devrient, kuului hänen takanaan kuningattaren ääni. — Saanko nyt pukeutua?
- Niin, tehkää se, kuningatar Draga, sillä nyt olen nähnyt sen, mitä tahdoinkin nähdä ja minä olen aivan varma asiastani.
Näin sanoen kääntyi hän ympäri ja seisoi äkkiä suorana kuningattaren edessä. Hän ei ollut enää nöyrä naisten räätäli, vaan ylpeä, vakava mies.
- Mitä tahdoitte nähdä? huudahti Draga kysyvällä äänellä. — Herra
Devrient, se kuuluu hyvin kummalliselta. Mitä se merkitsee?
- Minä en hetkeäkään pidä teitä epätietoisena siitä, vastasi Devrient aivan muuttuneella äänellä, jossa oli syvä sointu. — Minä tahdoin nähdä, oliko todellakin mahdollista, että kuningatar saattoi ruveta harjoittamaan niin ääretöntä petosta, jota ei tähän asti kukaan kruunattu henkilö ole tehnyt. Mutta minä olen saanut todistuksen siitä. Niin, rouvani, petos on tekeillä, mutta se ei tule koskaan käytäntöön!
Draga hämmästyi. Hän seisoi silmät seljällään. Silmäterät suurenivat ja hän kiinnitti kauhuisen katseensa Worth firman ensimäiseen leikkaajaan. Mutta sitte muuttui hänen kauhunsa mielettömäksi raivoksi, verrattomaksi uhkaukseksi.
- Herrani, huudahti hän käheästi, nyt olette lausunut minulle sanoja, joista saatan arvella, että olette tullut hulluksi.
- Minäkö? Oh ei, rouvani, minulla on kyllä järkeni jälellä, enkä ole koskaan tullut tutkimukseni perille niin tyyneesti ja varmasti kuin nyt. Ja tänään olen aivan varma etten ole erehtynyt. Rouva, te pelaatte vaarallista peliä miehenne sydämellä ja kansanne toiveilla! Te ette koskaan anna maallenne prinssiä, Obrenovitschin suvulle jälkeläistä, ettekä miehellenne poikaa!
KOLMASSEITSEMÄTTÄ LUKU.
Tunteeton pariisilainen.