Draga horjui taapäin, päästäen huudon. Ranskalainen juoksi ovelle, jonka taa täti Eufemia oli kadonnut ja väänsi oven lukkoon.
- Rouva, sanoi hän samalla äänellä kuin ennenkin — olkaa hyvä ja pukeutukaa. Sitten ilmoitan teille muutamia asioita.
Mutta Draga ei kyennyt noudattamaan hänen kehoitustaan. Kätensä riippuivat lamautuneina kupeilla. Hän ei kyennyt sormeaankaan liikuttamaan. Melkein avuttomana katseli hän ympärilleen.
- Tässä on aamupukunne! sanoi ranskalainen, ojentaen sen hänelle. — Olkaa hyvä ja heittäkää se yllenne. Minun ei sovi enää olla täällä, kun olette tuollaisessa asussa. Tämän sanoi hän sellaisen miehen äänellä, joka on tottunut antamaan käskyjä.
Vavistus kävi läpi Dragan ruumiin, kun Devrient ojensi hänelle aamupuvun. Mutta sitte antoi hän sen solahtaa päällensä ja piti sitä vapisevin käsin kiinni rinnan kohdalta. Samalla mietti hän, kuin olisi hänellä nyt ollut aikaa ajatella. Rajaton raivo valtasi hänet, vaikkei hän voinut käsittää, mitä tuo äkillinen muutos miehen käytöksessä saattoi merkitä. Hän lienee kuitenkin aavistanut, että myrskypilvi oli hänen päänsä päällä, pilvi, joka oli ennen pitkää laukaiseva hävittävät iskunsa.
Ranskalainen seisoi siinä tyynenä ja liikkumatonna kädet rinnan yli ristissä.
- Suvaitseeko teidän majesteettinne kuulla minua? Minä koetan puhua tyyneesti ja asiallisesti.
Silloin heitti Draga, jossa vastustuskyky taas heräsi, uhkaavan silmäyksen vieraaseen ja sanoi:
- Ennenkuin puhutte mitään, niin sanokaa, kuka olette. Sillä te ette kuulu Worth firmaan, sen ymmärrän nyt. Kuka olette ja miksi olette tullut tänne?
- Minä olen professori Devrient Charlot, spesialisti naisten taudeissa. Muuten luulen olevani tiedemies, jonka nimi on tunnettu kaikkien tieteen harjoittajien joukossa. Olen myöskin kirjoittanut muutamia merkittäviä teoksia, jotka tosin ovat teille tuntemattomat, mutta joita lääkärit pitänevät hyvinkin tärkeinä tieteelle.