- Ja hyvästi nyt, minä en tahdo enää nähdä sinua, sanoi Aleksanteri. Minä olen rakastanut sinua, Draga, sinä olet ollut välttämätön minulle, sen myönnän kernaasti. Mutta — tämä päivä eroittaa meidät ainiaaksi toisistamme. Hyvästi! Väsyneesti antoi kuningas hänelle kätensä. Mutta ennenkuin hän oli ehtinyt ovelle, juoksi Draga hänen jälkeensä ja lankesi polvilleen hänen jalkainsa juureen.
Hän näytteli osansa oivallisesti.
- Anna minulle ainakin anteeksi, sanoi hän kyynelissään — ja sano minulle vielä kerran, että olet rakastanut minua — oi, kuinka hyvää tekevät minulle nuo sanat — ne otan mukaani maanpakolaisuuteeni ja kun tulen niin onnettomaksi, ettei kukaan nainen ole vielä ollut ennen minua, niin on lohdutuksenani ajatus: Aleksanteri on rakastanut sinua, sinä olit kerran onnellinen!
Silloin vaipui kuninkaan pää rintaa vasten, vaivoin pidätti hän kyyneleitään.
- On rakastanut, sanoi hän tukahutetulla äänellä — niin, paljon — paljon olen rakastanut sinua, enemmän kuin kukaan muu. Minä tulen kaipaamaan sinua. Mutta — olkoon niin, sen täytyy olla niin. Hyvästi, Draga, sinun unelmasi on loppunut. — Oi, näitä helvetin tuskia, ne halkaisevat aivoni! — Lähetä hakemaan henkilääkäriäni, minä olen sairas — hyvin sairas!
Hän horjui ulos ovesta. Eufemia ehätti Dragan luo nähdessään, että hän aikoi seurata kuningasta. Tähän asti, mutta ei edemmäs! — Mestarillisesti olet näytellyt osasi. Mutta odota nyt, mitä tulee tapahtumaan! Muutamien tuntien kuluttua kutsutaan sinut kuninkaan sairasvuoteelle ja jos ei sinua kutsuta, niin on sinulla kuitenkin oikeutettu paikka hänen rinnallaan, sillä vielä olet sinä kuningatar. Saat nähdä Draga, että kahdeksan päivän kuluttua olet taas valtasi kukkulalla, silloin olet taas Aleksanterin rakas puoliso.
Eufemia ei ollut erehtynyt. Hänen laskunsa olivat oikeat. Jo samana päivänä sairastui kuningas kovasti. Hän houraili. Lääkäri sanoi sen olevan vaikean hermokuumeen. Sairas heittelihe vuoteellaan ja päästi rajuja kirouksia, toisinaan valitti hän ja rukoili. Draga asettui hänen vuoteensa viereen. Hän käski pois kaikki muut. Hän kieltäytyi käyttämästä palkattua sairaanhoitajaa. Draga ja kuninkaan henkilääkäri hoitivat häntä yksin, eikä hän väsynyt muuttamasta kylmiä kääreitä kuninkaan kuumaan päähän ja antamasta hänelle rauhoittavaa lääkettä, kunnes kuningas vihdoin sai lepoa ja kuume alkoi antautua. Kun Aleksanteri heräsi tainnostilastaan ja tuli jälleen tuntoihinsa, ei hän enää, kun Draga istui hänen rinnallaan, ajatellut, että Draga oli tuottanut hänelle suurimman häväistyksen, mikä kuningasta voi kohdata. Hän piti häntä kiinni vapisevin käsin ja pyysi hartaasti, ettei Draga häntä jättäisi.
- Mutta sinä olet sysännyt minut pois luotasi ja minä vakuutan sinulle, että menen tieheni, ennenkuin sinä uudestaan minua käsket. Mutta niin kauan, kun olit kuolon vaarassa, en voinut mennä luotasi ja jättää sinua yksin. Mutta nyt et sinä minua enää tarvitse.
Tämän sanottuaan tahtoi hän irroittaa kätensä pois kuninkaan kädestä. Mutta tämä pyysi ja kerjäsi ja nöyrtyi hänen edessään. Itkien vannoi kuningas, ettei voinut elää ilman häntä.
Draga oli liian viisas myöntyäkseen heti. Hän täytti kuninkaan toivomukset siinä määrässä kuin hän selitti olevansa valmis jäämään hänen luoksensa, kunnes hän on tullut aivan terveeksi. Mutta joka päivä ja hetki uudisti kuningas rukouksensa kunnes Draga vihdoin suostui.