Hän riensi liikutettuna alas portaita. Hänen sielussaan raivosi hirmuinen viha. Hänen täytyi hakea käsiin se kevytmielinen viettelijä, hän aikoi nöyryyttää tämän, kuten oli nöyryyttänyt sisaren, hän aikoi repiä naamion hänen teeskenteleviltä kasvoiltaan.
"Hieno pari todellakin!" mutisi hän mennessään portailla. "Sisar petturi — veli konna! Ja nuo uskaltavat näytellä pääosaa Serbiassa! Eipä ole todellakaan liian aikaista, jos tuo perhe lakaistaan pois maan päältä!"
Ankara viha raivosi Charlotin sielussa. Mutta ehdittyään ulos tuli hän ajatelleeksi, että hänen ehdottomasti täytyi ensin hakea hoitaja Sylva paralle.
Lääkäri sai taas voiton hänessä. Vanha, likainen nainen tuli häntä vastaan. Se oli portinvartija Devrient antoi hänelle hiukan rahaa ja vaimo lupasi käydä katsomassa Sylvaa.
- Minulla on tosin hirveän paljon työtä, sanoi nainen, mutta sitä suloista enkeliä ei myöskään saa jättää hoidotta. Jos olisin vaan aavistanutkaan, että hän oli jo niin pitkällä, olisin kyllä käynyt häntä katsomassa.
- Pitäkää te vaan huolta, ettei hänen tarvitse olla mitään vailla. Huomenna tulen minä takasin katsomaan, oletteko täyttänyt velvollisuutenne. Mutta pitäkää siellä niin siistiä kuin mahdollista! käski Charlot. — Sitä vaadin teiltä ankarasti. Silmäys portinvartijan likaisiin käsiin vahvisti täydellisesti tämän kehoituksen. Välittämättä vaimon kiitoksista meni Charlot ulos kadulle. Siellä mietti hän, minne ensin johtaisi askeleensa.
- Kuulkaahan, huusi hän ajurilleen — tiedättekö niissä kuningattaren veli, Nicodem Lunjevica asuu?
- Tiedän kyllä, vastasi ajuri. — Olen kuljettanut armollista herraa useita kertoja. Olkaa hyvä ja nouskaa ylös, minä kyllä vien herran kuningattaren veljen luo.
Kun Charlot oli sitte vaunuissa ja nojasi taaksepäin tyynyjä vasten, mietti hän itsekseen, kuinka hänen oli menetteleminen.
"Yksinkertaisin keino olisi", sanoi hän itsekseen — "mennä suoraan asiaan ja huomauttaa hänelle velvollisuuksistaan. Mitä Ninette parkaan tulee, ei hän voi tehdä mitään Ninetten hyväksi. Hänet on kunniallisesti haudattava, mutta sitä minä en usko sille roistolle. Mutta hänen toinen uhrinsa, Sylva parka! Hänelle täytyi Lunjevican antaa kunniansa takasin ja voi häntä, jos hän kieltää! Oi, minä tuskin tunnen enää itseäni! En ole koskaan elämässäni vihannut ja kuitenkin vihaan sitä miestä, vaikken häntä tunnekkaan. Hän mahtaa olla läpeensä turmeltunut heittiö, joka on yhdellä kertaa ryöstänyt kahdelta naiselta heidän elämänsä onnen."