Mummo vaikeni nyt hetkeksi pistäen pullon taskuunsa. Sitte rykäsi hän ja jatkoi:
- No, minne aiot sinä mennä? Ehkä rautatien asemalle?
- Niin, ja minä luulen, että voimme siellä olla tunnin kuluttua.
- Olet oikeassa, tunnissa sinne kyllä ehtii. Meillä on hyvää aikaa ja tulemme sinne paljon ennen kuin juna tulee. Matkustatko sinäkin junalla?
- Kyllä, minä menen Belgradiin.
- Belgradiin? Kas vaan! — Sehän on juuri minun tieni. Sinne minäkin menen. No, sitte voimme olla toisillemme seurana. On hyvä, ettei matkalla ole yksin. Tahdotko palan leipää ja läskiä? Tästä saat molempia.
Sillä aikaa oli hän toisesta taskustaan ottanut leipää ja läskiä ja alkoi, sittekun Genia oli kieltäytynyt ottamasta, hampaattomilla ikenillään mutustaa leipää ja läskiä.
- Belgrad on kaunis kaupunki, sanoi hän syödessään — suuri kaupunki,
Serbian pääkaupunki. Niin, kyllä minä sen pesän tunnen perin pohjin!
Siellä taitaa nykyään olla kaunis kuningatar.
- En voi sanoa, onko hän kaunis, mutta hänen nimensä on kuningatar
Draga.
- Kuningatar Draga, sanoi eukko ja nauroi. — Vai niin, onko hänen nimensä kuningatar Draga. Tiedätkö, minusta tuntuu se niin hullulta, että hänen nimensä on kuningatar Draga. Ja eikös hän ole syntyisin Lunjevica?