- Halvauksen? Ha, haa, siinä kylässä, jossa minä tähän asti olen asunut, varoitti kirkkoherra minua aina, ja tiedätkö, kaksi viikkoa sitte, kun hän seisoi alttarilla, kaatui hän ja kuoli. Hän ei juonut koskaan muuta kuin vettä ja minä — minä elän yhä! Niin, jos hän olisi käyttänyt minun lääkettäni, niin olisi hänkin elänyt. Hän oli tyhmeliini, tietysti. Mutta oikeastaan olen minä hyvin kiitollinen hänelle, jatkoi mummo hetken perästä, jolla ajalla hän uudestaan haki pullosta lohdutusta — sillä hänhän oli ensimäinen, joka antoi minulla tämän sanomalehden. Tästä sain lukea, että — eukko vaikeni äkkiä ja katsoi epäillen Geniaa. Hän oli nähtävästi ollut ilmoittamaisillaan jotakin, mutta malttoi mielensä ja keskeytti puheensa, peläten, että vieras käyttäisi hänen ilmoitustaan omaksi hyväkseen.
Kuningas Aleksanteri taitaa olla hyvin rakastunut kuningattareensa, vai mitä? alkoi hän uudelleen. — Hän ei taida olla oikein viisas, on minulle sanottu ja se taitaa olla kuningatar joka ohjaa.
- Niin, kyllä se on melkein sillä tavalla, vastasi Genia. — Mutta hullu ei kuningas ole, hän on vaan hyvin hermostunut, liiaksi rasittunut.
- Hän on hirmuinen nainen, tuo Draga sanoi mummo nauraen. — Sitä en olisi koskaan uskonut hänestä. Mutta eihän sitä koskaan voi tietää mitä ihmisestä tulee. No, eikös Dragalla ole veli, jonka nimi on Nicodem, mitä hänestä on tullut?
- Hän on kapteeni ja sanotaan, että hänet kohta nimitetään vallanperijäksi Aleksanterin jälkeen.
- Vallanperijäksi? Nicodem? Se lurjus, joka aina mieluimmin piehtaroi loassa. No niin, miksikäs ei hän voisi siksi tulla.
- Tehän puhutte, kuin olisitte hyvä tuttu Lunjevican perheessä? Olette kai palvellut heillä?
Eukko rupesi kovasti nauramaan, joka sai linnutkin läheisistä puista lentämään tiehensä.
- Juuri niin! huudahti hän. — Niin todellakin olen minä palvellut Lunjevican perheessä. Mutta niinhän se aina käy tässä maailmassa, kun on tullut vanhaksi, niin ajetaan portista ulos. Ha, haa, sepä oli hauskaa, niin, minä olen palvellut heillä.
- Eiköhän mennä eteenpäin nyt, sanoi Genia. — Jos tahdotte tulla rautatienasemalle, niin täytyy teidän pysyä mukana. Nouskaa ylös nyt!