Siihen aikaan ei Draga ollut vielä niin läpi huono, vaan hän koetti saada miehen, joka kykeni pitämään hänestä huolta ja valitettavasti lankesi hänen vaalinsa veljeeni. Te myöntänette, ettei tähän asti ole tästä avioliitosta sanaakaan päässyt huuliltani. Minä en tahdo naulata veljeni nimeä häpeäpaaluun. Mutta tänään täytyy minun puhua siitä, sillä tänään täytyy teidän tietää kaikki, teillä on oikeus tietää kaikki. No niin, veljeni oli nuori insinööri, jolla oli loistava tulevaisuus edessään. Silloin tuli hän onnettomuudekseen tuntemaan Draga Lunjevican. Hän rakastui, enkä sitä ihmettelekään, sillä Draga oli niin kaunis, monastihan ovat miehet, jotka ovat olleet paljon korkeammissa asemissa kuin veljeni, joutuneet kauniin naisen ansaan. Kun sitte veljeni eräänä päivänä ilmoitti minulle, että hän aikoi naida Draga Lunjevican, huokasin minä syvään ja sanoin:
"Siinä taas yksi, joka tekee tyhmyyden!" Mutta Draga osasi niin vaikuttaa, että hän meni kihloihin Dragan kanssa eräänä toukokuun 1 päivänä ja saman kuun 28 päivänä olivat he jo naimissa. Hän oli pyytänyt minua sulhaspojaksensa, enkä minä voinut kieltää hänen pyyntöänsä ja siten tulin minä seisomaan hänen rinnallaan kirkossa. Minä olin myös pakosta mukana hääkemuissa, jotka pidettiin Lunjevican perheen asunnossa. Hyvät herrat, ei koskaan mene mielestäni muisto näistä kemuista, sillä ne olivat niin perin arvottomat. Lunjevican perhe oli pannut parastaan, jotta se voisi esiintyä entisessä loistossaan. He olivat räätäleiltä ja suutareilta ynnä muilta lainaelleet ja kerjänneet kaikkea, mitä pitoihin tarvittiin. Pöytä oli juhlallisesti katettu, esille pannut ruokalajit eivät jättäneet mitään toivomisen varaa, eikä myöskään juomat, joita löytyi suuret määrät. Mutta kauan ei kestänyt ennenkuin rouva Lunjevica oli juonut paljon enemmän kuin sieti. Hän alkoi meluta ja laulaa ja käyttäytyi erittäin sopimattomasti pöydässä. Hänen tyttärensäkin lienee juonut enemmän samppanjaa kuin morsian saa juoda. Oli kerrassaan inhottavaa nähdä, kuinka hän pöydässä alinomaa hyväili ja suuteli veljeäni. Lisäksi alkoi Nicodem Lunjevica, joka jo nuorena oli ollut ylen röyhkeä, kinastella erään vieraan kanssa. Se veijari tarttui lopulta vieraaseen ja heitti hänet ulos.
"Oi Jumalani, sanoin minä itsekseni, mitähän joukkoa tämä on, johon veljeni on joutunut!"
Mutta todellisuus voitti kaikki pahat aavistukseni. Avioliitto muodostui suloisen kuherruskuukauden jälkeen hyvin onnettomaksi. Pian selvisi minulle, että Draga oli ottanut veljeni vaan keinottelun tarkoituksessa. Hän oli tahtonut vaan saada toimeentulon. Mutta hänen vaatimuksensa eivät olleet vähäiset. Hän tahtoi näytellä hienoa naista, käydä silkissä ja muissa kalliissa vaatteissa sekä esiintyä teaattereissa ja konserteissa. Useita kertoja kääntyi veljeni minun puoleeni pyytäen lainaksi suurempia summia. Minä lainasinkin muutamia kertoja, mutta vihdoin selitin veljelleni suoraan, etten enää lainaisi hänelle mitään, kun en halunnut katsella kuinka minunkin rahani heitettiin ulos ikkunasta. Tämän jälkeen vetäytyi veljeni erilleen minusta ja Dragan kiukku täydensi hävitystyön. Hän rikkoi ne siteet, jotka yhdistivät meitä veljeksiä. Minä en enää astunut veljeni kynnyksen yli ja se oli minulle hyvin mieluista, sillä nyt ei minun ainakaan tarvinnut katsella sitä inhottavaa näytelmää, jota siellä näyteltiin. Valitettavasti en kuitenkaan voinut estää, että minulle kerrottiin siitä. Minä sain hyvin pian kuulla, että Draga oli uskoton veljelleni. Minä koetin yllättää Dragaa, voidakseni sitte vapauttaa veljeni tämän naisen pauloista, mutta Draga oli liian viekas — se ei onnistunut minulle.
Siten kului kaksi vuotta. Veliraukastani kuulin vaan ikävyyksiä. Jos tapasin hänet kadulla ja tervehdin kiireesti, niin vakuutti hän aina olevansa hyvin onnellinen, mutta hänen kalpeat, surkastuneet kasvonsa todistivat minulle, että hän valehteli.
Kerran herätettiin minut keskellä yötä siten, että ovikello eteisessä soi kiivaasti. Kun palvelija avasi, seisoi ulkona sanantuoja veljeni talosta ja käski hänen heti herättää minut, sillä minun pitäisi tulla veljeni luo niin pian kuin mahdollista.
Tietysti noudatin heti tätä kutsua ja pitkien aikojen perästä astuin nyt ensi kerran veljeni taloon.
Rouva Draga oli mitä suurimman epätoivon vallassa, väänteli käsiään, itki ja valitti. Sellaisena tuli hän minua vastaan ja ilmoitti, että veljeni oli kuolemaisillaan. Ja kun sitte näin veljeni makaavan sängyssään, silloin selvisi minulle heti, että hän oli mennyttä miestä, sillä kuolema oli jo painanut leimansa hänen kasvoilleen. Hän tunsi vielä minut, ja kun kumarruin alas hänen puoleensa ja syleilin häntä hellästi, kuiskasi hän minulle yhden ainoan sanan, jota en sitte enää koskaan voinut unohtaa. Se sana oli: "Myrkytetty!"
Niin, veljeni oli myös myrkytetty, vaikkei sitä ole koskaan voitu todistaa. Nautittuaan kalaa, jonka Draga pani hänen eteensä, oli hän sairastunut, ja myrkky lienee vaikuttanut hyvin nopeaan, sillä hän oli heti joutunut siihen tilaan, jossa minä hänet löysin.
Veljeni kuoli minun syliini. Draga käyttäytyi kuin mielipuoli. Hänen kyyneleensä valuivat virtana ja hän vakuutti, ettei hän koskaan enää voinut rakastaa toista miestä, sillä tämä oli ainoa, joka ymmärsi häntä.