Minä olin kuuro hänen valituksilleen. Katsoin häntä synkästi silmiin ja kysyin kuinka hänen miehensä sairaus oli alkanut. Niin pian kun taas olin omassa asunnossani, istuuduin heti ja kirjoitin ilmiannon yleiselle syyttäjälle ja panin siihen alle koko nimeni. Tässä ilmiannossa syytin Dragaa, veljeni leskeä siitä, että hän oli tuottanut puolisolleen kuoleman, nähtävästi myrkyllä. Minä vaadin yleistä syyttäjää lykkäämään hautausta ja antamaan avata ruumis jotta sisälmyksistä mahdollisesti voitaisiin löytää myrkkyä.
Seuraavana päivänä vein itse ilmiannon toimistoon ja jätin sen sinne. Yleinen syyttäjä on siis saanut sen, siitä ei ole epäilemistä. Tästä huolimatta ei hautausta lykätty ja kun seuraavana päivänä valitin siitä, vastattiin minulle, että ruumis oli tutkittu, mutta ei oltu mitään löydetty, joka olisi voinut oikeuttaa toivottuun toimenpiteeseen.
Te näette nyt, hyvät herrat, että Dragalla oli jo siihen aikaan ylhäisiä herroja takanaan. Minä en tahdo syyttää ketään, mutta hänellä lienee ollut mahtava suojelija. Sillä yleinen syyttäjä oli henkilö, johon en luule Dragan voineen suoranaisesti vaikuttaa. Pikemmin luulen, että jo siihen aikaan hyvin korkea herra on pitänyt suojelevaa kättään hänen päällään. Niin täytyi minun siis kärsiä sitä ajatusta, että veliraukkani oli murhattu ja ettei minun ollut onnistunut edes rangaista murhaajaa.
Jonkun aikaa mietin kostoa. Ajattelin ensin ampua Dragan, mutta sitte sanoin minä itselleni, että olisi hullua tämän langenneen naisen tähden itse astua mestauslavalle. Kuitenkin lohdutin itseäni sillä ajatuksella, ettei hän ainakaan voi päästä rangaistuksetta. Dragan tulevaisuus näytti minusta hyvin synkältä. Ja sittenkin erehdyin minä perin pohjin, sillä tapahtui juuri päin vastoin.
Tämän naisen tulevaisuus tuli loistavaksi, sillä vaikka hän leskenä oloaikanansa, joka ei ollut pitkä — eli kerrassaan huonosti, vaikka koko Belgradissa tiedettiin, että hänen kotonaan vietettiin yöllisiä juominkeja ja vaikka minä voin todistaa, että Dragalla oli suhde toverini Stefan Naumovitschin kanssa, joka muuten oli kunnon mies ja hyvä toveri, niin tapahtui kuitenkin uskomattomia.
Tämä viettelevä nainen ei vajonnut köyhyyteen eikä kurjuuteen, vaan nousi ylös, kuten meteoori ja tuli Serbian kuningattareksi. Tiedetään, että kuningatar Natalia oli mukana siinä pelissä. Hän ei silloin aavistanut, että hän siten saattoi Aleksanterin ja Serbian perikatoon. Jos hän olisi sen aavistanut, olisi hän ennemmin panettanut Dragan kahleisiin kuin antanut hänen tulla hoviin, sillä kuningatar Natalia on aina kaikesta sydämestään rakastanut Serbiaa ja hän oli nainen, josta Serbia saattoi olla ylpeä.
Myöntymyksen hyminä kulki ympäri pöydän. - Siten oli Draga tullut kuningattareksi, jatkoi innokas syyttäjä, jonka ääni tämän merkillisen syytöksen aikana vapisi vilpittömästä, jalosta vihasta — ja vielä kerran piti tuon onnettoman naisen saada tilaisuus loistavalla tavalla korvata huono menneisyytensä. Sillä se, joka pääsee valtaan, voi käyttää valtaansa sekä hyvään että pahaan. Jos hän olisi ollut hyvä kuningatar, niin olisimme voineet antaa hänelle anteeksi, vaikkei hän ollut hyvä nainen. Mutta sen sijaan tuli hänestä yhä huonompi kuningatar kuin mitä hän oli naisena ollut.
Ensi hetkestä, minkä hän oli Serbian konakissa, oli hänen innokkain pyrkimyksensä vieroittaa kuningas kansastaan ja ennen kaikkia irroittaa hänet niistä, jotka olivat tähän asti tehneet hänelle hyvää. Mitä suurimmalla kekseliäisyydellä osasi hän saada aikaan vihollisuutta Aleksanterin ja Milanin välillä. Poika, joka ennen oli rakastanut isäänsä, alkoi pian vihata häntä ja hän antoi houkutella itsensä ajamaan isä maanpakoon, kun Draga sitä tahtoi.
Ja kun sitte loukkauskivi oli saatu pois tieltä, — sillä Milan oli itse asiassa ainoa ihminen, jota Draga pelkäsi, kun hänen oli tapana esiintyä jyrkästi ja varmasti häntä vastaan — nyt ei kuningatar enää välittänyt mistään, vaan teki kaikkea mitä tahtoi ja näki hyväksi. Hän eroitti kaikki itsenäiset ja kunnan miehet viroistaan ja pani heidän sijaansa omia kätyreitään, miehiä, jotka eivät vähääkään sopineet sellaisiin toimiin. Mutta heillä oli hänen silmissään se etu, että mielellään palvelivat Dragaa ja tekivät kaikki, mitä hän käski.
Pian tunsi koko Serbia, että tämä kuningatar sydämettömästi heilutti ruoskaa heidän päänsä päällä. Kansan täytyi maksaa veroja, se on selvää, muutoin ei valtio voi pysyä pystyssä, mutta voi sitä valtiota, joka sydämettömästi vaatii veroja nääntyneiltä alamaisiltaan, se hävittää itse perustan, jolla se seisoo, se ryöstää maalta sen parhaat voimat.