Nuori luutnantti meni taas paikoilleen ja keskustelua jatkettiin.

- Siitä olemme siis yhtä mieltä, hyvät ystävät, sanoi översti Maschin, — että Aleksanteri ja Draga ovat poistettavat. Meillä ei siis ole muuta tehtävää kuin ratkaista, kuinka perusteellisesti tämä poistaminen on tapahtuva. Meillä on tässä suhteessa kaksi tietä valittavana. Joko — översti Maschinin ääni sai kovemman soinnun, — pakotamme me Aleksanterin kirjoittamaan luopumus anomuksen alle ja ajamme hänet maasta kaikiksi ajoiksi ja kiellämme astumasta Serbian rajan yli sekä teemme Dragalle samoin, tai —

Översti hengitti syvään. Hän katsoi ympäri piiriä kuin tahtoisi hän edeltäpäin saada varmuutta, minkä vaikutuksen hänen seuraavat sanansa tekisivät kokoontuneihin. Sitte sanoi hän syvällä ja soinnukkaalla äänellä:

- Tai myös täytyy Aleksanteri ja Draga tappaa, sillä silloin ovat he vaarattomimmat.

Hiljaisuus seurasi näitä sanoja. — Vaikka kaikki ne miehet, jotka olivat kokoontuneet, olivat vakuutetut siitä, että tyrannin ja tuon halpamaisen Dragan kuolema pelastaisi kerrassaan Serbian onnettomuuksista ja perikadosta, niin ei kukaan läsnäolevista uskaltanut lausua kuolemantuomiota.

Sellaisissa tapauksissa ei kukaan tahdo olla ensimäinen. Sillä eipä ole todellakaan lasten leikkiä tuomita kruunattu pää kuolemaan, vaikkakin hallitsija olisi tehnyt itsensä kuinka syylliseksi.

Silloin nousi Avakumovitsch ja lausui:

- Minä luulen, että meidän täytyy eroittaa kaksi asiata toisistaan, nimittäin Aleksanterin ja Dragan kohtalo. Tätä Dragaa kohtaan, jota me kutsumme Belgradin ruoskaksi, ei meillä minun tietääkseni ole mitään velvollisuuksia. Hän ei voi vaatia mitään sääliä meidän puoleltamme, eikä meillä ole velvollisuutta menetellä sääliväisesti häntä kohtaan. Kylmäverisesti on hän valanut myrkkyä Serbian kansaan, myrkkyä, jonka seurauksista meidän kansamme vielä kauan tulee kärsimään. Miksi emme tekisi samoin hänen kanssansa. Sitäpaitse voimme ainoastaan silloin tuntea olevamme turvatut Dragalta kun hän makaa kalpeana, kylmänä ja hengettömänä, edessämme. Ajakaa se nainen maailman ääriin, ajakaa hänet pohjoisnavalle jossa jäävuoret koskettavat taivasta huipuillansa, ajakaa hänet Afrikan erämaihin, joiden hiekka on sulamaisillaan auringon hehkuvista suuteloista ja minä sanon teille, että Draga palajaa jonakuna päivänä uudelleen saattaakseen Serbian turmioon.

Draga kuolkoon, sillä hän on kuoleman ansainnut! Draga kuolkoon! —
Meidän velvollisuutemme Serbiaa kohtaan on tappaa hänet!

- Draga kuolkoon! huusi översti Maschin. — Rehellinen Avakumovitsch on lausunut oikean sanan — hän kuolkoon meidän tikariemme pistoista!