- Ystävät, sanoi hän — kun nyt alamme neuvotella siitä, millä tavoin meidän on tehtävä loppu nykyisestä vallasta, täytyy meidän myöskin ottaa huomioon toverimme Stefan Naumovitschin kohtalo. Me emme saa ryhtyä mihinkään ennenkuin olemme varmat ettemme syökse häntä perikatoon heti kun alamme oman toimintamme. Onhan syytä pelätä, että Draga nähdessään meidän häntä ahdistavan, kostaa Stefan Naumovitschille. Stefan on turvaton vanki, eikä hän voisi torjua sitä tikarin pistoa, joka hänen rintaansa tähdätään.
Ja nyt neuvotteluun, ystävät, palatkaa kaikki paikoillenne, keskustelkaamme levossa ja rauhassa Serbian kohtalosta. Sillä emme saa salata itseltämme, että tällä hetkellä on tämän maan kohtalo meidän käsissämme.
KAHDEKSASKAHDEKSATTA LUKU.
Vala.
Tällä hetkellä nousi ylös eräs nuori upseeri ja pyysi puheen vuoroa.
- Mitä sinä tahdot, luutnantti Popoff? kysyi översti Maschin luutnantilta.
- Pyydän anteeksi, että minä uskallan käyttää puheenvuoroa tässä kokouksessa, jossa niin monta vanhempaa ja kokeneempaa miestä istuu, mutta översti Maschin on äsken puhunut niistä aseista, joita me kannamme. Nämä olemme saaneet kuninkaalta ja kun otimme ne vastaan, teimme pyhän valan, että käyttäisimme niitä suojellaksemme kuningasta ja hänen kunniaksensa. Saammeko nyt tähdätä nämä samat aseet kuningasta vastaan? Saammeko rikkoa sen valan, jonka olemme vannoneet?
- Minä olen sinulle kiitoksen velassa, luutnantti Popoff, että toit ilmi tämän ajatuksen, sanoi översti Maschin — voisi todellakin näyttää siltä kuin olisimme valapattoja, kun taistelemme kuningasta vastaan hänen omilla aseillaan, mutta niin ei ole asianlaita, ystäväni. Sillä kun lupasimme kuninkaalle käyttää aseita hänen puolustuksekseen, niin oli hän jo kauan sitä ennen vannonut meille valan, että hänestä tulee hyvä ja oikeamielinen kuningas, isänmaan isä ja että hän on valmis uhraamaan elämänsä ja omaisuutensa meidän tähtemme, alamaistensa tähden, jos niin vaaditaan. Ja onko hän pitänyt tämän valansa? Ei, ei yhtä tuntiakaan koko hallituksensa aikana. Hänestä on tullut valapatto ja siten olemme mekin päässeet valastamme. Tämän tahdon sinulle vastata, luutnantti Popoff.
Kuului myöntymyksen hyminä, mutta nuori luutnantti jatkoi:
- Olen nyt päällikköni suusta kuullut, että minä epäilyksettä uskallan rikkoa sen valan, jonka sotilaana olen vannonut. Siitä syystä minä myös rikon sen.