Taas oli huoneessa hiljaista ja kaikki odottavat katseet olivat tähdätyt puhujaan.
- Te tunnette toverimme, Stefan Naumovitschin, te tiedätte, että hän meidän myöntymyksellämme toimi kuninkaan ajutanttina. Meillä täytyy näet hovissa olla mies, joka aina pitää silmällä Dragaa ja meidän täytyy olla hyvin kiitollisia Stefan Naumovitschille, että hän teki meille tämän palveluksen. Mutta Stefan Naumovitschin edullinen ulkomuoto ja hänen rakastettava luonteensa tekivät syvän vaikutuksen kuningatar Dragaan. Hän tahtoi uudelleen solmia ne hellät siteet, jotka kerran olivat sitoneet heidät yhteen. Sanalla sanoen, hän tahtoi Stefanin rakastajakseen eikä Stefan tahtonut enää kuulla puhuttavankaan siitä, sillä hänen sydämessään oli erään tytön kuva, jota hän vilpittömästi rakasti ja jolle hän oli uskollinen, tyttö, joka oli hienosta itävaltalaisesta perheestä, mutta joutui onnettomien olosuhteiden takia Serbiaan. Täällä oli hänen pakko yksinkertaisena palvelijana ansaita leipänsä voidakseen pysyä hengissä. Mutta joka paikasta osasi Draga tunkea hänet pois, sillä kuningatar näki hänessä kilpailijansa. Hirmuisia olivat ne kärsimykset, jotka Draga hänelle tuotti. Tuskin ajetaan petoeläintä niin sydämettömästi kuin tätä Genia von Sandorfia.
Mutta Jumala ei tahtonut, että Genian piti joutua vihollisensa uhriksi. Hän yhdisti uudestaan tytön Stefaniin ja nämä molemmat päättivät mennä avioliittoon Lontoossa. Siellä luulivat he, olisi heidät voitu vihkiä ilman muita esteitä, sillä se näytti mahdottomalle Serbiassa. Stefan Naumovitsch jätti muutamaksi ajaksi paikkansa konakissa ja matkusti Genian kanssa ulkomaille.
Vielä matkallakin vainosi häntä kuningatar Draga, sillä tämä koetti kaikin keinoin saada takasin Serbiaan se mies, jota hän rakasti, ja kun ei se voinut hyvällä tapahtua, niin käytti hän väkivaltaa. Näissä toimissa auttoi häntä orjallisesti Belgradin nykyinen poliisipäällikkö.
Tällä hetkellä olivat läsnäolijat hyvin liikutetun näköisiä, kiroukset kävivät kovaäänisiksi, nyrkkiä puristettiin ja heilutettiin uhkaavasti ilmassa.
- Minä näen, ystävät, sanoi översti Maschin, että te ajattelette Belgradin nykyisestä poliisipäälliköstä samalla tavoin kuin minäkin. Tämä Heinrich Rabe on huonoin kaikista Dragan kätyreistä. Hän voi silmää räpäyttämättä panna toimeen kaikki Dragan verituomiot. Hän voi tehdä mitä rikoksellisempia suunnitelmia, hän on lautasennuolija ja kurjin mies maailmassa, muuten mies, jonka menneisyys on hämärään verhottu, josta ei edes tiedetä, mistä hän on tullut, tai mikä hän on ennen ollut. Niin, minä voin kernaasti sanoa sen teille ystävät, että minä olen eräältä suunnalta vaatinut tietoja hänestä, niiden pitäisi pian olla täällä ja kun ne ovat tulleet, niin saamme kuulla, kenen käsiin on annettu korkein poliisivalta Serbiassa. Mutta minä en tahdo puhua asioista, jotka eivät ole vielä kypsyneitä. Palatkaamme siis toverimme Stefan Naumovitschin onnettomaan kohtaloon. Budapestissä, missä hän yhdessä Genian kanssa asui eräässä tunnetussa Hôtellissa, tehtiin murhayritys toverimme morsianta vastaan. Mutta se ei onnistunut ja Stefan Naunovitsch ja Genia saivat jatkaa matkaansa Wieniin. Mutta mitä tapahtui Wienissä, jossa Stefanin olisi luullut olevan turvassa ja arvattavasti olisi ollutkin, jollei Draga olisi käyttänyt pirullista viekkautta saadakseen Stefan valtaansa. Jollain tekosyyllä sai hän Stefanin menemään Serbian lähettilään asuntoon, ja se on Serbian aluetta. Täällä vangittiin Stefan ja vietiin kahleissa Serbiaan.
- Konnamaista! huudettiin ympäri pöydän ja miehet nousivat paikoiltaan.
Sitä emme voi kärsiä. Sen saa hän maksaa! Alas Draga, alas Aleksanteri!
Me vapautamme Stefan Naumovitschin! Missä vankilassa hän kituu?
- Sitä en minä voi nyt sanoa teille, sanoi översti Maschin. — Mutta minä otaksun, että hän on linnoituksessa.
- Siis täytyy meidän hyökätä linnoitukseen! huusi eräs korkea upseeri.
Melu oli niin kova, että isäntä Ivanovitsch meni översti Maschinin luo ja huomautti häntä siitä, että melu saattoi kuulua maantielle ja se olisi vaarallista. Översti Maschin koetti tyynnyttää tovereitaan ja kohta oli taas hiljaista, jotta översti saattoi uudelleen alkaa puhettaan.